Siirry pääsisältöön

 

”ÄLÄ UNOHDA RUNOA”


Oli jokin päivä elämässä. Tarkkaa aikaa en muista, mutta paikan: Vilppulan R-kioskin edessä. Olin menossa sisälle, kirjailija Pekka Kejonen (1941–2020) tuli ulos. Jäimme juttelemaan, olimmehan tuttuja parin vuosikymmenen ajalta. Sitten keskustelu oli käyty ja tuli aika kummankin jatkaa taholleen.

Pekka Kejonen (1941-2020) 

viettämässä kirjoittajan 50-vuotispäiviä lokakuussa 2013

Loppukaneetiksi ja muistutukseksi nuoremmalleen kokenut kirjailija sanoi silmiin katsoen: ”Älä unohda runoa.” Sitten Pekka lähti kävelemään kotiin Parkkivuoreen ja minä menin sinne Ärrälle.

Elettiin korona-aikaa ja kanssakäyminen ihmisten kesken oli harvatahtisempaa kuin ennen ja jälkeen sen. Kävi, että tapaamisemme oli viimeinen kasvotusten. Nyt ovat muistot yhteisistä riennoista ja kirjat hyllyssä. Niin se meidän ihmisten kesken yleensä ajan mittaan menee.

Liki nolottaa, kun nyt kesän 2023 kynnyksellä totean, että olen menneen vuoden mittaan saanut synnytetyksi kolme runoa, proosaa kyllä muutaman sata liuskaa. Ja jokusen aforismin. Mutta en ole unohtanut runoa, kirjailijakaverini jättämä perintö velvoittaa. Ehkä aforismitkin siihen sisältyvät, olihan Kejonen siinäkin lajissa ansioitunut. Kädettömän taputukset (WSOY 2010) palkittiin aikoinaan Suomen aforismiyhdistyksen Vuoden aforismikirja -palkinnolla.

Yksi aforismi keväällä 2023

(Takku Helolle kiitos kuvasta)

Ja runoista ja yleensä sanataiteesta puheen ollen: lupauduin esiintymään 8.7.2023 Pohjaslahdella Vehkaniemen loma- ja juhlatilalla pidettävässä Tomi Voroninin ja POEM ry:n järjestämässä Runo käy kylään -tapahtumassa. Luvassa on kooste teksteistäni otsikolla Elämä on Haapamäen rata (Jumala kannattaa Tapparaa). Olisi hauskaa, jos joku tämän blogin lukijakin olisi silloin yleisössä. Ja eiköhän tapahtumassa pääse halutessaan myös itse lauteille runokaraokessa. Sinne siis.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää