Siirry pääsisältöön

 

”ÄLÄ UNOHDA RUNOA”


Oli jokin päivä elämässä. Tarkkaa aikaa en muista, mutta paikan: Vilppulan R-kioskin edessä. Olin menossa sisälle, kirjailija Pekka Kejonen (1941–2020) tuli ulos. Jäimme juttelemaan, olimmehan tuttuja parin vuosikymmenen ajalta. Sitten keskustelu oli käyty ja tuli aika kummankin jatkaa taholleen.

Pekka Kejonen (1941-2020) 

viettämässä kirjoittajan 50-vuotispäiviä lokakuussa 2013

Loppukaneetiksi ja muistutukseksi nuoremmalleen kokenut kirjailija sanoi silmiin katsoen: ”Älä unohda runoa.” Sitten Pekka lähti kävelemään kotiin Parkkivuoreen ja minä menin sinne Ärrälle.

Elettiin korona-aikaa ja kanssakäyminen ihmisten kesken oli harvatahtisempaa kuin ennen ja jälkeen sen. Kävi, että tapaamisemme oli viimeinen kasvotusten. Nyt ovat muistot yhteisistä riennoista ja kirjat hyllyssä. Niin se meidän ihmisten kesken yleensä ajan mittaan menee.

Liki nolottaa, kun nyt kesän 2023 kynnyksellä totean, että olen menneen vuoden mittaan saanut synnytetyksi kolme runoa, proosaa kyllä muutaman sata liuskaa. Ja jokusen aforismin. Mutta en ole unohtanut runoa, kirjailijakaverini jättämä perintö velvoittaa. Ehkä aforismitkin siihen sisältyvät, olihan Kejonen siinäkin lajissa ansioitunut. Kädettömän taputukset (WSOY 2010) palkittiin aikoinaan Suomen aforismiyhdistyksen Vuoden aforismikirja -palkinnolla.

Yksi aforismi keväällä 2023

(Takku Helolle kiitos kuvasta)

Ja runoista ja yleensä sanataiteesta puheen ollen: lupauduin esiintymään 8.7.2023 Pohjaslahdella Vehkaniemen loma- ja juhlatilalla pidettävässä Tomi Voroninin ja POEM ry:n järjestämässä Runo käy kylään -tapahtumassa. Luvassa on kooste teksteistäni otsikolla Elämä on Haapamäen rata (Jumala kannattaa Tapparaa). Olisi hauskaa, jos joku tämän blogin lukijakin olisi silloin yleisössä. Ja eiköhän tapahtumassa pääse halutessaan myös itse lauteille runokaraokessa. Sinne siis.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää