LUOVUUDEN PEIPOHJASSA

”Leikkaan nurmikkoja, teen klapeja, luen kirjoja ja katson jopa televisiota.”

 

Yksi elämän kehitystehtävä on kuulemma oppia tuntemaan itsensä. En kuvittele pääseväni täydelliseen lopputulokseen tämän maallisen vaellukseni aikana, enkä laske tuonpuoleisen varaan mitään. Mutta jotain olen oppinut: kesällä minun ei kannata yrittää vakavasti kirjoittaa. Jo tämän blogin na(l)kuttaminen tähän koneelle on kynnyksen takana.

 

”Kesä, kaiken luovuuden peipohja.

Runot valoisista öistä on kirjoitettava talvella.

Syvän kesän viikkoina kynä hikoilee

ja sen jälki suttaa niin kuin verenvuoto aivot.

Silloin tehdään heinätöitä.”

 

Siinä se. Katkelma on BoD:n alustalla julkaistusta kirjastani Ennen kesää kadotus (ei-noir), sen tekeytyessä elettiin vuotta 2019. Kokemus on pysynytvoimassa. Pyydän anteeksi peipohjalaisilta: seutukunnassa ei varmasti ole mitään epäluovaa – tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin -,sen nimi vain on pesiytynyt  lähiyhteisöni kieleen, koska vaimoni ja lasteni sukujuuria lonkeroi sinne suunnalle.

Mutta siellä minä nyt olen, pohjassa. Leikkaan nurmikkoja, teen klapeja, luen kirjoja ja katson jopa televisiota. Aloitimme eilen Yle Areenasta Ivalon, jota vaimon työkaverit Pihlajanmarjayhtiössä olivat kehuneet. Kahvihuoneissa on alku monelle. Ja kun isot jalkapallosarjat ovat tauolla, jalkapallohan on tyypillisesti talvilaji.

Sovinnainen kuva kesäpitäjästä mittumaarina.

Kaikkea kantavaan muistikirjaani olen kuitenkin raapaissut muutaman fragmentin. Laitan niitä tähän todistukseksi jostakin. Kesällä en keksi siihen mitään syvällistä syytä, joten jätän selitteen hämäräksi, vähintään odottamaan hämärtyviä iltoja.

Matka tamperelaisessa linja-autossa innoitti joskus:

”Laitilan limsa on vitun hyvää, eikä siinä ole juuri lisäaineita. Esansseja ja silleen.”

Ei siinä minustakaan ole.

 

Mittumaarina kesäpitäjässä:

”Luen juhannuksena W.G. Sebaldin runoja ymmärtämättä. Poimin niistä sanastooni ilmaisuja, kuten ”huteroitunut” ja ”kuormittumaton (äiti)”. Ne ovat suomentaja Kari Aronpuron päästä. Osuuskaupassa myytiin smoked cheddar viipaleita, jätin ne ostamatta. Suomen lipun päiväksi mieluummin savuoltermannia, kiitos. Naapurissa Venäjä huteroituu, kiistelevät kai ensimmäisen sairauspäivän palkasta. Äiti(-Venäjä) kuormittunut maailmansivu.”

”Olen täydentänyt polttopuuvarantoni ja tehnyt sähkösopimuksen.”

 

Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa ja sitten lomani alkaa ollakin lopussa.

”Lääkärit kiertävät. Sairaalassa ei ole kiintotähtiä.”

Ensi viikolla sairaalapastorikin kiertää.

Olen täydentänyt polttopuuvarantoni ja tehnyt sähkösopimuksen. Varastossa on nastarenkaita. Talven sopii tulla.