Siirry pääsisältöön

 

TILAA

Kuusi kirjoitelmaa, 

joita luulin fragmenteiksi

 

Luulin kirjoittaneeni muistikirjaani fragmentteja. Eivät ne olekaan. Afrostikko Markku Envall kertoi asiasta Suomen aforistiyhdistyksen kevätkokouksessa, joka pidettiin kesällä. ”Fragmentin ero aforismisarjaan nähden on Envallin mielestä lähinnä ladonnallinen: kun sarjasta jätetään tyhjät rivit pois, saadaan fragmentteja”, raportoitiin yhdistyksen nettisivuilla.

Jotakin nämä ovat. Ehkä näisä ollaan matkalla.

Vilppulan kirkko

Melkein

Kirkkaat valot, kaupunki. Melkein kaikki on mahdollista. Steve Vai soittaa sähkökitaraa! Ostamme maansiirtokoneita! Sataa Hatanpään valtatielle. Melkein kaikki on täällä. Soita ja tilaa! Melkein Venetsia illalla, aamulla ja asemalla.

Fandango!

On tärkeää, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä ja mustapartainen mies kommunikoimme junassa. Se tapahtuu täältä katsottuna ennen Juupajokea. Mustapartainen mies kysyy, onko vastapäisellä istuimella oleva sanomalehti minun. Kiellän. Hän tiedustelee, voiko ottaa lehden mukaansa. Myönnän, vaikka ei se minulle kuulu. Nuohooja tulossa? kysyn.

Sanovat

Kantatie on vain numero, sanovat.  Orivedeltä lähdetään päällekkäin, erotaan Hirsilän mutkassa.          Sen jälkeen musta huppu.  Elokuu ja yö. Usvariekaleet alavilla mailla memento. Radiossa luvataan heikkenevää. Kirkastuu.  Mänttä 21, sitten 13. Katoaa kantatie. Täytän tunteja, päiviä ja vuosia. Olen kirjautunut sovellukseen. Kirjaudun ulos.   Vain numero, sanovat.

Että sellaista

Koskikulkurin keltainen. Elänkuolen Juupajoella. Fossiilisia polttoaineita ja kahvia. Mikään ei ikuistu. Tolppahinta tallentuu valokuvaan, että sellaista tuolloin. 

Kävelen

Vilppulan kirkko on huputettu remonttiin. Kyseessä on Jeesus-kondomi, josta Juice kirjoitti ja lauloi vuonna 1973. Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa. Ajatella. 

Ei enää minnekään

Mies lähtee työväenopiston kurssilta. Ottaessaan pyöräänsä telineestä hän horjahtaa ja kumauttaa kallonsa seinään. Kai siinä päähän tärähti, hän kertoo. Illemmalla hän tuntee olevansa kunnossa, eikä soita aamulla enää minnekään. Syksy etenee. Lämpömittari näyttää, että on mennyt kylmäksi.

"Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa." 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää