Siirry pääsisältöön

 

TILAA

Kuusi kirjoitelmaa, 

joita luulin fragmenteiksi

 

Luulin kirjoittaneeni muistikirjaani fragmentteja. Eivät ne olekaan. Afrostikko Markku Envall kertoi asiasta Suomen aforistiyhdistyksen kevätkokouksessa, joka pidettiin kesällä. ”Fragmentin ero aforismisarjaan nähden on Envallin mielestä lähinnä ladonnallinen: kun sarjasta jätetään tyhjät rivit pois, saadaan fragmentteja”, raportoitiin yhdistyksen nettisivuilla.

Jotakin nämä ovat. Ehkä näisä ollaan matkalla.

Vilppulan kirkko

Melkein

Kirkkaat valot, kaupunki. Melkein kaikki on mahdollista. Steve Vai soittaa sähkökitaraa! Ostamme maansiirtokoneita! Sataa Hatanpään valtatielle. Melkein kaikki on täällä. Soita ja tilaa! Melkein Venetsia illalla, aamulla ja asemalla.

Fandango!

On tärkeää, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä ja mustapartainen mies kommunikoimme junassa. Se tapahtuu täältä katsottuna ennen Juupajokea. Mustapartainen mies kysyy, onko vastapäisellä istuimella oleva sanomalehti minun. Kiellän. Hän tiedustelee, voiko ottaa lehden mukaansa. Myönnän, vaikka ei se minulle kuulu. Nuohooja tulossa? kysyn.

Sanovat

Kantatie on vain numero, sanovat.  Orivedeltä lähdetään päällekkäin, erotaan Hirsilän mutkassa.          Sen jälkeen musta huppu.  Elokuu ja yö. Usvariekaleet alavilla mailla memento. Radiossa luvataan heikkenevää. Kirkastuu.  Mänttä 21, sitten 13. Katoaa kantatie. Täytän tunteja, päiviä ja vuosia. Olen kirjautunut sovellukseen. Kirjaudun ulos.   Vain numero, sanovat.

Että sellaista

Koskikulkurin keltainen. Elänkuolen Juupajoella. Fossiilisia polttoaineita ja kahvia. Mikään ei ikuistu. Tolppahinta tallentuu valokuvaan, että sellaista tuolloin. 

Kävelen

Vilppulan kirkko on huputettu remonttiin. Kyseessä on Jeesus-kondomi, josta Juice kirjoitti ja lauloi vuonna 1973. Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa. Ajatella. 

Ei enää minnekään

Mies lähtee työväenopiston kurssilta. Ottaessaan pyöräänsä telineestä hän horjahtaa ja kumauttaa kallonsa seinään. Kai siinä päähän tärähti, hän kertoo. Illemmalla hän tuntee olevansa kunnossa, eikä soita aamulla enää minnekään. Syksy etenee. Lämpömittari näyttää, että on mennyt kylmäksi.

"Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa." 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää