Siirry pääsisältöön

 

TILAA

Kuusi kirjoitelmaa, 

joita luulin fragmenteiksi

 

Luulin kirjoittaneeni muistikirjaani fragmentteja. Eivät ne olekaan. Afrostikko Markku Envall kertoi asiasta Suomen aforistiyhdistyksen kevätkokouksessa, joka pidettiin kesällä. ”Fragmentin ero aforismisarjaan nähden on Envallin mielestä lähinnä ladonnallinen: kun sarjasta jätetään tyhjät rivit pois, saadaan fragmentteja”, raportoitiin yhdistyksen nettisivuilla.

Jotakin nämä ovat. Ehkä näisä ollaan matkalla.

Vilppulan kirkko

Melkein

Kirkkaat valot, kaupunki. Melkein kaikki on mahdollista. Steve Vai soittaa sähkökitaraa! Ostamme maansiirtokoneita! Sataa Hatanpään valtatielle. Melkein kaikki on täällä. Soita ja tilaa! Melkein Venetsia illalla, aamulla ja asemalla.

Fandango!

On tärkeää, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä ja mustapartainen mies kommunikoimme junassa. Se tapahtuu täältä katsottuna ennen Juupajokea. Mustapartainen mies kysyy, onko vastapäisellä istuimella oleva sanomalehti minun. Kiellän. Hän tiedustelee, voiko ottaa lehden mukaansa. Myönnän, vaikka ei se minulle kuulu. Nuohooja tulossa? kysyn.

Sanovat

Kantatie on vain numero, sanovat.  Orivedeltä lähdetään päällekkäin, erotaan Hirsilän mutkassa.          Sen jälkeen musta huppu.  Elokuu ja yö. Usvariekaleet alavilla mailla memento. Radiossa luvataan heikkenevää. Kirkastuu.  Mänttä 21, sitten 13. Katoaa kantatie. Täytän tunteja, päiviä ja vuosia. Olen kirjautunut sovellukseen. Kirjaudun ulos.   Vain numero, sanovat.

Että sellaista

Koskikulkurin keltainen. Elänkuolen Juupajoella. Fossiilisia polttoaineita ja kahvia. Mikään ei ikuistu. Tolppahinta tallentuu valokuvaan, että sellaista tuolloin. 

Kävelen

Vilppulan kirkko on huputettu remonttiin. Kyseessä on Jeesus-kondomi, josta Juice kirjoitti ja lauloi vuonna 1973. Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa. Ajatella. 

Ei enää minnekään

Mies lähtee työväenopiston kurssilta. Ottaessaan pyöräänsä telineestä hän horjahtaa ja kumauttaa kallonsa seinään. Kai siinä päähän tärähti, hän kertoo. Illemmalla hän tuntee olevansa kunnossa, eikä soita aamulla enää minnekään. Syksy etenee. Lämpömittari näyttää, että on mennyt kylmäksi.

"Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa." 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää