Siirry pääsisältöön

 

TILAA

Kuusi kirjoitelmaa, 

joita luulin fragmenteiksi

 

Luulin kirjoittaneeni muistikirjaani fragmentteja. Eivät ne olekaan. Afrostikko Markku Envall kertoi asiasta Suomen aforistiyhdistyksen kevätkokouksessa, joka pidettiin kesällä. ”Fragmentin ero aforismisarjaan nähden on Envallin mielestä lähinnä ladonnallinen: kun sarjasta jätetään tyhjät rivit pois, saadaan fragmentteja”, raportoitiin yhdistyksen nettisivuilla.

Jotakin nämä ovat. Ehkä näisä ollaan matkalla.

Vilppulan kirkko

Melkein

Kirkkaat valot, kaupunki. Melkein kaikki on mahdollista. Steve Vai soittaa sähkökitaraa! Ostamme maansiirtokoneita! Sataa Hatanpään valtatielle. Melkein kaikki on täällä. Soita ja tilaa! Melkein Venetsia illalla, aamulla ja asemalla.

Fandango!

On tärkeää, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä ja mustapartainen mies kommunikoimme junassa. Se tapahtuu täältä katsottuna ennen Juupajokea. Mustapartainen mies kysyy, onko vastapäisellä istuimella oleva sanomalehti minun. Kiellän. Hän tiedustelee, voiko ottaa lehden mukaansa. Myönnän, vaikka ei se minulle kuulu. Nuohooja tulossa? kysyn.

Sanovat

Kantatie on vain numero, sanovat.  Orivedeltä lähdetään päällekkäin, erotaan Hirsilän mutkassa.          Sen jälkeen musta huppu.  Elokuu ja yö. Usvariekaleet alavilla mailla memento. Radiossa luvataan heikkenevää. Kirkastuu.  Mänttä 21, sitten 13. Katoaa kantatie. Täytän tunteja, päiviä ja vuosia. Olen kirjautunut sovellukseen. Kirjaudun ulos.   Vain numero, sanovat.

Että sellaista

Koskikulkurin keltainen. Elänkuolen Juupajoella. Fossiilisia polttoaineita ja kahvia. Mikään ei ikuistu. Tolppahinta tallentuu valokuvaan, että sellaista tuolloin. 

Kävelen

Vilppulan kirkko on huputettu remonttiin. Kyseessä on Jeesus-kondomi, josta Juice kirjoitti ja lauloi vuonna 1973. Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa. Ajatella. 

Ei enää minnekään

Mies lähtee työväenopiston kurssilta. Ottaessaan pyöräänsä telineestä hän horjahtaa ja kumauttaa kallonsa seinään. Kai siinä päähän tärähti, hän kertoo. Illemmalla hän tuntee olevansa kunnossa, eikä soita aamulla enää minnekään. Syksy etenee. Lämpömittari näyttää, että on mennyt kylmäksi.

"Kävelen hautausmaalla. Siellä on minulle tilaa." 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää