Siirry pääsisältöön

 

REILU RUOVESI

” Mutta kiitos siis Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle siitä, että ilmoittivat hintojen korottamisesta. Ja ystävällisin terveisin.”

Ruoveden kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaana sain äskettäin kyseisen puljun johtajan Marko Riihimäen allekirjoittaman kirjeen:

”Teknisen lautakunnan päätöksen (31.10.2023 § 97) mukaan kunnan vesihuoltolaitoksen perusmaksuja korotetaan 1.1.2024 alkaen 20 % ja käyttömaksuja 10 %. Käyttömaksujen korotus koskee talousveden ja jäteveden kulutusmaksuja.”

” Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai muuttumisesta, vaan korottamisesta. Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin.”

Täydet pisteet Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle tästä. Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai  muuttumisesta, vaan korottamisesta. Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin. Kun kuuntelen tuon tuosta VR:n kuulutuksia siitä, miten IC28 Oulusta on viivästynyt (kun se oikeasti on myöhässä), altistun kaikenlaisen liirumlaarumin aiheuttamille anafylaktisille reaktioille.

”IC28 Oulusta ei saavu yhtään sen aikaisemmin tai myöhemmin kuin saapuu, vaikka asia ilmaistaisiin miten. Monta kertaa selkeä kieli ja asioiden nimittäminen koukeroimatta on kuitenkin tärkeää. Usein sitä tärkeämpää mitä vakavammista asioista on kysymys.”

Sanavalinnat eivät useimmiten ole niin iso juttu. Vesilasku kolahtaa postiin sen suuruisena kuin kunta sen on päättänyt riippumatta tiedotteessa käytetyistä ilmaisuista. IC28 Oulusta ei saavu yhtään sen aikaisemmin tai myöhemmin kuin saapuu, vaikka asia ilmaistaisiin miten. Monta kertaa selkeä kieli ja asioiden nimittäminen koukeroimatta on kuitenkin tärkeää. Usein sitä tärkeämpää mitä vakavammista asioista on kysymys. Esimerkiksi kuolemasta ja sairaudesta on paikallaan puhua niin, että viesti välittyy. ”Suomen kielessä on sellainen hyvä ilmaisu kuin, että joku on kuollut”, totesi Tampereella poliisipappina toimiva rovasti Ismo Kunnas kerran, kun radiotoimittaja kysyi miten kuolinviestiä omaisille vietäessä toimitaan. Ei ole nukkunut pois tai muuta viitteellistä. Sitten pitää tietysti huolehtia siitä, ettei ihminen jää musertavan tiedon kanssa yksin.

”Selkeä sanoittaminen olisi tuolloin palvellut minua uskoakseni erityisesti. Opin myöhemmin itse lukemalla, että oikean aivopuoliskon vammoihin – ja oikeassa takalohkossa oma vammani oli - liittyy tyypillisesti se, että sairaudentunto on heikko. Eli ihminen ei pidä itseään sairaana eikä ymmärrä omaa tilannettaan.  Jos tämä olisi kerrottu minulle näillä sanoilla, olisin luultavasti ymmärtänyt itseäni ja oloani huomattavasti nopeammin ja paremmin.”

Itse muistan selkeän puheen tarpeellisuuden viimeistään kokemuksestani syksyltä 2018, jolloin olin kuntoutuksessa aivoverenvuodon jälkeen. Selkeä sanoittaminen olisi tuolloin palvellut minua uskoakseni erityisesti. Opin myöhemmin itse lukemalla, että oikean aivopuoliskon vammoihin – ja oikeassa takalohkossa oma vammani oli - liittyy tyypillisesti se, että sairaudentunto on heikko. Eli ihminen ei pidä itseään sairaana eikä ymmärrä omaa tilannettaan.  Jos tämä olisi kerrottu minulle näillä sanoilla, olisin luultavasti ymmärtänyt itseäni ja oloani huomattavasti nopeammin ja paremmin. Teoreettisen tiedon saatuani tunnistin itseni kohtuullisen selvästi ja jopa oivalsin asioita.  Mutta selkeän puheen sijasta minulle löpistiin jotakin, että aina ihminen ei itse huomaa oireitaan. Varmaan näin, joo. Itselläni kesti kuukausia ymmärtää, miten kipeä olin ollut ja miten paljon toipuminen tulisi vaatimaan aikaa, mahtaisiko kokonaan loppuakaan ennen elämän peräseinää. Kuntoutuminen alkoi edetä huomattavasti paremmin sen jälkeen, kun ymmärsin, että mitään sankaritarinaa minun ei tarvitse kirjoittaa. Vaikka olihan noissa ajoissa ja asioissa oma hauskuutensa. Fyssari kyseli kävelyllä ollessani, että kun mä en ole täältä kotoisin niin osaatkos sä nyt sanoa, että mihinkäs päin meidän nyt pitää lähteä, että päästään taklaisin kuntoutuskerskukselle. Meinasin sanoa, että älä nyt iso mies viitsi, kyllä mä tiedän, että sinä tiedät vallan hyvin missä se keskus on, nyt kuulostelet olenko minä kartalla.  En ole kuntoutuskokemuksistani katkera, mutta sen verran kitkerä, että varaan omavaltaisesti oikeuden vähän pottuilla asiasta sen mukaan kuin itselleni sopii. Tässä kohdin näköjään on sopinut.

Mutta kiitos siis Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle siitä, että ilmoittivat hintojen korottamisesta. Ja ystävällisin terveisin.               

Ruoveden kuu


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp