Siirry pääsisältöön

 

REILU RUOVESI

” Mutta kiitos siis Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle siitä, että ilmoittivat hintojen korottamisesta. Ja ystävällisin terveisin.”

Ruoveden kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaana sain äskettäin kyseisen puljun johtajan Marko Riihimäen allekirjoittaman kirjeen:

”Teknisen lautakunnan päätöksen (31.10.2023 § 97) mukaan kunnan vesihuoltolaitoksen perusmaksuja korotetaan 1.1.2024 alkaen 20 % ja käyttömaksuja 10 %. Käyttömaksujen korotus koskee talousveden ja jäteveden kulutusmaksuja.”

” Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai muuttumisesta, vaan korottamisesta. Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin.”

Täydet pisteet Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle tästä. Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai  muuttumisesta, vaan korottamisesta. Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin. Kun kuuntelen tuon tuosta VR:n kuulutuksia siitä, miten IC28 Oulusta on viivästynyt (kun se oikeasti on myöhässä), altistun kaikenlaisen liirumlaarumin aiheuttamille anafylaktisille reaktioille.

”IC28 Oulusta ei saavu yhtään sen aikaisemmin tai myöhemmin kuin saapuu, vaikka asia ilmaistaisiin miten. Monta kertaa selkeä kieli ja asioiden nimittäminen koukeroimatta on kuitenkin tärkeää. Usein sitä tärkeämpää mitä vakavammista asioista on kysymys.”

Sanavalinnat eivät useimmiten ole niin iso juttu. Vesilasku kolahtaa postiin sen suuruisena kuin kunta sen on päättänyt riippumatta tiedotteessa käytetyistä ilmaisuista. IC28 Oulusta ei saavu yhtään sen aikaisemmin tai myöhemmin kuin saapuu, vaikka asia ilmaistaisiin miten. Monta kertaa selkeä kieli ja asioiden nimittäminen koukeroimatta on kuitenkin tärkeää. Usein sitä tärkeämpää mitä vakavammista asioista on kysymys. Esimerkiksi kuolemasta ja sairaudesta on paikallaan puhua niin, että viesti välittyy. ”Suomen kielessä on sellainen hyvä ilmaisu kuin, että joku on kuollut”, totesi Tampereella poliisipappina toimiva rovasti Ismo Kunnas kerran, kun radiotoimittaja kysyi miten kuolinviestiä omaisille vietäessä toimitaan. Ei ole nukkunut pois tai muuta viitteellistä. Sitten pitää tietysti huolehtia siitä, ettei ihminen jää musertavan tiedon kanssa yksin.

”Selkeä sanoittaminen olisi tuolloin palvellut minua uskoakseni erityisesti. Opin myöhemmin itse lukemalla, että oikean aivopuoliskon vammoihin – ja oikeassa takalohkossa oma vammani oli - liittyy tyypillisesti se, että sairaudentunto on heikko. Eli ihminen ei pidä itseään sairaana eikä ymmärrä omaa tilannettaan.  Jos tämä olisi kerrottu minulle näillä sanoilla, olisin luultavasti ymmärtänyt itseäni ja oloani huomattavasti nopeammin ja paremmin.”

Itse muistan selkeän puheen tarpeellisuuden viimeistään kokemuksestani syksyltä 2018, jolloin olin kuntoutuksessa aivoverenvuodon jälkeen. Selkeä sanoittaminen olisi tuolloin palvellut minua uskoakseni erityisesti. Opin myöhemmin itse lukemalla, että oikean aivopuoliskon vammoihin – ja oikeassa takalohkossa oma vammani oli - liittyy tyypillisesti se, että sairaudentunto on heikko. Eli ihminen ei pidä itseään sairaana eikä ymmärrä omaa tilannettaan.  Jos tämä olisi kerrottu minulle näillä sanoilla, olisin luultavasti ymmärtänyt itseäni ja oloani huomattavasti nopeammin ja paremmin. Teoreettisen tiedon saatuani tunnistin itseni kohtuullisen selvästi ja jopa oivalsin asioita.  Mutta selkeän puheen sijasta minulle löpistiin jotakin, että aina ihminen ei itse huomaa oireitaan. Varmaan näin, joo. Itselläni kesti kuukausia ymmärtää, miten kipeä olin ollut ja miten paljon toipuminen tulisi vaatimaan aikaa, mahtaisiko kokonaan loppuakaan ennen elämän peräseinää. Kuntoutuminen alkoi edetä huomattavasti paremmin sen jälkeen, kun ymmärsin, että mitään sankaritarinaa minun ei tarvitse kirjoittaa. Vaikka olihan noissa ajoissa ja asioissa oma hauskuutensa. Fyssari kyseli kävelyllä ollessani, että kun mä en ole täältä kotoisin niin osaatkos sä nyt sanoa, että mihinkäs päin meidän nyt pitää lähteä, että päästään taklaisin kuntoutuskerskukselle. Meinasin sanoa, että älä nyt iso mies viitsi, kyllä mä tiedän, että sinä tiedät vallan hyvin missä se keskus on, nyt kuulostelet olenko minä kartalla.  En ole kuntoutuskokemuksistani katkera, mutta sen verran kitkerä, että varaan omavaltaisesti oikeuden vähän pottuilla asiasta sen mukaan kuin itselleni sopii. Tässä kohdin näköjään on sopinut.

Mutta kiitos siis Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle siitä, että ilmoittivat hintojen korottamisesta. Ja ystävällisin terveisin.               

Ruoveden kuu


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä