Siirry pääsisältöön

 

”JUST GOT PAID”

Marginaalikirjailijan tilipäivä

 

Korvissani soi ZZ Topin albumi Rio Grande Mud vuodelta 1972 ja siltä kappale Just Got Paid.  Niinpä niin: perjantaina kolahti pankkitililleni Geldtransit saksalaiselta BoD:ltä, jonka kautta olen viimeisen vuosikymmenen aikana julkaissut aina ajoittain jotain. Suorituksen myötä tuli aika summata marginaalikirjailijan tulovirta teoksista viime vuodelta. Se on vuolas, useita kymppejä. Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole. Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.

”Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole.”

Vuonna 2023 painettuja kirjojani myytiin netin kautta muutama, samoin e-kirjoja on kelvannut jokunen. Niistä kertyneiden roposten lisäksi sain kourallisen lainauskorvauksia sekä omista että edesmenneen isäni kirjoista. Kymmenkunta kirjaa myin itse muutaman tapahtuman yhteydessä sen kummemmin kaupittelematta – olen siinä huono. Oikeastaan ihan hyvä vuosi siihen nähden, että en sen mittaan julkaissut mitään uutta. Katsotaan, miten tämä vuosi menee.

”Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.”

 

Olen marginaalikirjailija ja sellaisena pysyn: yritän aika ajoin saada jotain jotakin kautta julkaistua ja ennen kaikkea tehtyä. Muutaman kirjan olen saanut kuluneen neljännesvuosisadan aikana ilmi ulkopuolisen kustantajan kautta, joitain onnistunut rahoittamaan muuten. Isoille foorumeille en ole tarpeeksi hyvä tai kiinnostava. Kuten Asko Ahonen kirjoittaa kirjassaan Musta aukko (2023):

”Ei kaikkia voi nostaa keskiarvon yläpuolelle.”

Ahosen kirja kyllä menee keskiarvon paremmalle puolelle ja saa arvosanaksi vähintään E.

E

Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina. Esittelin (ja myin) viime kesänä vuonna 2019 julkaisemaani kirjaa Vain tuuli tyyntyy yöksi: runoja pysähtymisen syksyltä yhdessä AVH-ihmisten vertaistapaamisessa. Eräs kirjan hankkinut kanssakulkija tuli tilaisuuden jälkeen näyttämään yhtä sen runoa ja sanoi, että tuossa on juuri minun kokemukseni. Oikeastaan marginaalikirjailijan tilipäivä oli siinä. Tuon lukijan kokemusta ei juuri tuossa kohdin luultavasti olisi tavoittanut palkituinkaan tai rakastetuinkaan kirjoittaja, mutta kosketus syntyi omaa olemistaan eritelleen marginaalikirjailijan sanojen ääressä. Vain tuuli tyyntyy yöksi ei taatusti ole edes minun parhaimpani, mutta jotain siinä oli kohdallaan ja syntyi kirjoittajan ja lukijan kohdatessa. Just Got Paid.

”Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina.”

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä