Siirry pääsisältöön

 

”JUST GOT PAID”

Marginaalikirjailijan tilipäivä

 

Korvissani soi ZZ Topin albumi Rio Grande Mud vuodelta 1972 ja siltä kappale Just Got Paid.  Niinpä niin: perjantaina kolahti pankkitililleni Geldtransit saksalaiselta BoD:ltä, jonka kautta olen viimeisen vuosikymmenen aikana julkaissut aina ajoittain jotain. Suorituksen myötä tuli aika summata marginaalikirjailijan tulovirta teoksista viime vuodelta. Se on vuolas, useita kymppejä. Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole. Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.

”Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole.”

Vuonna 2023 painettuja kirjojani myytiin netin kautta muutama, samoin e-kirjoja on kelvannut jokunen. Niistä kertyneiden roposten lisäksi sain kourallisen lainauskorvauksia sekä omista että edesmenneen isäni kirjoista. Kymmenkunta kirjaa myin itse muutaman tapahtuman yhteydessä sen kummemmin kaupittelematta – olen siinä huono. Oikeastaan ihan hyvä vuosi siihen nähden, että en sen mittaan julkaissut mitään uutta. Katsotaan, miten tämä vuosi menee.

”Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.”

 

Olen marginaalikirjailija ja sellaisena pysyn: yritän aika ajoin saada jotain jotakin kautta julkaistua ja ennen kaikkea tehtyä. Muutaman kirjan olen saanut kuluneen neljännesvuosisadan aikana ilmi ulkopuolisen kustantajan kautta, joitain onnistunut rahoittamaan muuten. Isoille foorumeille en ole tarpeeksi hyvä tai kiinnostava. Kuten Asko Ahonen kirjoittaa kirjassaan Musta aukko (2023):

”Ei kaikkia voi nostaa keskiarvon yläpuolelle.”

Ahosen kirja kyllä menee keskiarvon paremmalle puolelle ja saa arvosanaksi vähintään E.

E

Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina. Esittelin (ja myin) viime kesänä vuonna 2019 julkaisemaani kirjaa Vain tuuli tyyntyy yöksi: runoja pysähtymisen syksyltä yhdessä AVH-ihmisten vertaistapaamisessa. Eräs kirjan hankkinut kanssakulkija tuli tilaisuuden jälkeen näyttämään yhtä sen runoa ja sanoi, että tuossa on juuri minun kokemukseni. Oikeastaan marginaalikirjailijan tilipäivä oli siinä. Tuon lukijan kokemusta ei juuri tuossa kohdin luultavasti olisi tavoittanut palkituinkaan tai rakastetuinkaan kirjoittaja, mutta kosketus syntyi omaa olemistaan eritelleen marginaalikirjailijan sanojen ääressä. Vain tuuli tyyntyy yöksi ei taatusti ole edes minun parhaimpani, mutta jotain siinä oli kohdallaan ja syntyi kirjoittajan ja lukijan kohdatessa. Just Got Paid.

”Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina.”

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...