Siirry pääsisältöön

 

”JUST GOT PAID”

Marginaalikirjailijan tilipäivä

 

Korvissani soi ZZ Topin albumi Rio Grande Mud vuodelta 1972 ja siltä kappale Just Got Paid.  Niinpä niin: perjantaina kolahti pankkitililleni Geldtransit saksalaiselta BoD:ltä, jonka kautta olen viimeisen vuosikymmenen aikana julkaissut aina ajoittain jotain. Suorituksen myötä tuli aika summata marginaalikirjailijan tulovirta teoksista viime vuodelta. Se on vuolas, useita kymppejä. Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole. Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.

”Olen iloinen: iloitsen siitä, että minun ei tarvitse elää kirjoittamisella, vaan aika usein suuni kiinni pitämisellä. Vaikka ei sekään aina helppoa ole.”

Vuonna 2023 painettuja kirjojani myytiin netin kautta muutama, samoin e-kirjoja on kelvannut jokunen. Niistä kertyneiden roposten lisäksi sain kourallisen lainauskorvauksia sekä omista että edesmenneen isäni kirjoista. Kymmenkunta kirjaa myin itse muutaman tapahtuman yhteydessä sen kummemmin kaupittelematta – olen siinä huono. Oikeastaan ihan hyvä vuosi siihen nähden, että en sen mittaan julkaissut mitään uutta. Katsotaan, miten tämä vuosi menee.

”Sairaalapappina olen monesti terveydenhoidon marginaalissa ja kirkon kentässä kutakuinkin aina, mutta saan työnantajaltani kuukausipalkan, jolla maksan laskuni.”

 

Olen marginaalikirjailija ja sellaisena pysyn: yritän aika ajoin saada jotain jotakin kautta julkaistua ja ennen kaikkea tehtyä. Muutaman kirjan olen saanut kuluneen neljännesvuosisadan aikana ilmi ulkopuolisen kustantajan kautta, joitain onnistunut rahoittamaan muuten. Isoille foorumeille en ole tarpeeksi hyvä tai kiinnostava. Kuten Asko Ahonen kirjoittaa kirjassaan Musta aukko (2023):

”Ei kaikkia voi nostaa keskiarvon yläpuolelle.”

Ahosen kirja kyllä menee keskiarvon paremmalle puolelle ja saa arvosanaksi vähintään E.

E

Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina. Esittelin (ja myin) viime kesänä vuonna 2019 julkaisemaani kirjaa Vain tuuli tyyntyy yöksi: runoja pysähtymisen syksyltä yhdessä AVH-ihmisten vertaistapaamisessa. Eräs kirjan hankkinut kanssakulkija tuli tilaisuuden jälkeen näyttämään yhtä sen runoa ja sanoi, että tuossa on juuri minun kokemukseni. Oikeastaan marginaalikirjailijan tilipäivä oli siinä. Tuon lukijan kokemusta ei juuri tuossa kohdin luultavasti olisi tavoittanut palkituinkaan tai rakastetuinkaan kirjoittaja, mutta kosketus syntyi omaa olemistaan eritelleen marginaalikirjailijan sanojen ääressä. Vain tuuli tyyntyy yöksi ei taatusti ole edes minun parhaimpani, mutta jotain siinä oli kohdallaan ja syntyi kirjoittajan ja lukijan kohdatessa. Just Got Paid.

”Mutta joskus asiat valottuvat omintakeisesti, jolleivät aina.”

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp