MATTI KUUSELA HAAPAMÄEN RADALLA

 

”Haapamäen radasta ja sen kiskobussiliikenteestä voisi ja olisi syytä kirjoittaa aika ajoin vakavaa journalismia. Alkaen siitä, että tuon tuosta radalle ja siltä pois pääsemisessä on omat hankaluutensa.”

 

”Matkustan kiskobussilla Vilppulasta Tampereelle. Myös Matti Kuusela on matkustanut.” Kirjoitin näin Facebookiin vuoden 2024 hiljaisen viikon maanantaina aamutuimaan istuessani Dm 12:n yksikön 4401 kyydissä siinä heti ohjaamon takana styyrpuurin puolella jossain Juupajoen vaiheilla. Kyse ei ollut journalismista. Sitä tehtiin vasta iltapäivällä, kun Aamulehden toimittaja teki minusta juttua. Istuimme puolitoista tuntia TAYS Hatanpään palliatiivisen osaston omaisten huoneessa ja olimme totuudellisia. Ennen istumistamme siellä valokuvaaja otti minusta kuvia sairaalan kappelissa. Edellisen kerran minua kuvasi Aamulehteen toimittaja Matti Kuusela Vilppulan hautausmaalla. Lopputuloksena oli harvinainen minusta otettu kuva, jossa likipitäen hymyilen. Ei ole tullut sittemmin tavaksi.

 

”Matti Kuusela ja sepitteen sija journalismissa on ollut keskustelun pyörteessä viime päivät. Huonompiakin puheenaiheita julkisuudessa esiintyy. Muulloinkin kuin pääsiäisen alla on paikallaan kysyä maaherra Pilatuksen tavoin mitä on totuus? ”

 

Mikä on totta ja mikä ei ja hakkaako poliisi pampulla Jaskaa, pohti Sleepy Sleepers aikoinaan. Matti Kuusela ja sepitteen sija journalismissa on ollut keskustelun pyörteessä viime päivät. Huonompiakin puheenaiheita julkisuudessa esiintyy. Muulloinkin kuin pääsiäisen alla on paikallaan kysyä maaherra Pilatuksen tavoin mitä on totuus?  Sitähän hän evankeliumissa (Joh. 18:38) kysyy. Ei siis mikä, vaan mitä.

"Pravda"

Kuusela matkusti viime syksynä kiskobussilla Tampereen ja Vilppulan välillä. Asialle on luultavasti löydettävissä todisteita toisistaan riippumattomista lähteistä. Minäkin olen matkustanut, uskoisin senkin olevan verifioitavissa. Jotain Kuusela kirjoitti junamatkasta tai ainakin kiskobussista juttuunsa, jossa hän pyöräili Mänttä-Vilppulassa. En nyt tietyistä syistä pääse tarkistamaan mitä. Kuluvalla viikolla hänen on kerrottu myös nousseen Tampereen kaupunkiliikenteen linjan 7 bussiin. 

”Tekstini ovat fiktiota, mutta juuri sellaisina äärimmäisen totuudellisia.”

 

Tarkasteltaessa minua ja toimittaja Matti Kuuselaa lopputulema todennäköisesti on, että minä olen matkustanut enemmän Haapamäen radan kiskobusseilla kuin hän. Epäilemättä olen kirjoittanut noista matkoista myös enemmän kuin hän omistaan. Aikaansaannoksiani on luettavissa erityisesti kirjassani Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus 2021) ja toimittamassani lätyskässä Orkidea onneksi: sanoja kuvitteelliselle runoilijalle (BoD 2022), jossa tekijöinä on itseni lisäksi runoilijat Katri Ikonen, Matti Kivilahti ja Tomi Voronin. Kirjoittamani ei ole journalismia. ”Pravdassa” ollaan itse asiassa suureksi osaksi aivan muualla kuin Haapamäen radalla. ”Orkideassa” ollaan enemmän junassa, mutta matkareportaasista ei ole kysymys.  Tekstini ovat fiktiota, mutta juuri sellaisina äärimmäisen totuudellisia.

 

”Ihmettelen milloin mitäkin asioita, näin hiljaisella viikolla esimerkiksi Juudas Iskariotia ja hänen rooliaan pääsiäiskertomuksessa. Useimmiten vähän arkipäiväisempiä.”

 

Haapamäen radasta ja sen kiskobussiliikenteestä voisi ja olisi syytä kirjoittaa aika ajoin vakavaa journalismia. Alkaen siitä, että tuon tuosta radalle ja siltä pois pääsemisessä on omat hankaluutensa. Ihmettelen milloin mitäkin asioita, näin hiljaisella viikolla esimerkiksi Juudas Iskariotia ja hänen rooliaan pääsiäiskertomuksessa. Useimmiten vähän arkipäiväisempiä. Kuten sitä, että Tampereen kokoisen kaupungin rautatieasemalla voi olla sellaiset liukuportaat, jotka ovat vähän väliä epäkunnossa: liukuportaat, jotka nousevat etelän puoleisesta asematunnelista nelos- ja vitosraiteiden laiturille. Useimmiten Haapamäen radalle ja sieltä pois.  Harva se päivä on tallusteltava ylös tai alas portaita, jotka ovat pysähdyksissä. Ja kuka on pysähtyneitä liukuportaita kulkenut tietää, miten epämukava niitä on askeltaa. Matti Kuuselan matkustaessa Vilppulaan viime syksynä hän mahdollisesti käytti kyseisiä portaita. Ne joko toimivat tai eivät, lehtijuttu ei muistaakseni kertonut. Sepitteellisessä kertomuksessa sen voisi kertoa.

 

Kirjoitan aseman liukuportaista molemmissa edellä mainituissa kirjoissa. Ne toimivat ja sitten taas eivät liu´u, no yhtään minnekään.

”Orkidea"

”Orkideassa” kirjoitan myös pääsiäisillan junasta, joka on saatanan täynnä. Tulevana pääsiäisenä en ole todistamassa, onko. Valun Tampereelle lauantaina ja sen jälkeen olen suunnitelman mukaan Haapamäen radalla huhtikuun kolmantena. Jotakin sanottavaa siitäkin epäilemättä tulee.

”Paarlahti lienee maininnut runoissaan Vilppulan useammin kuin kukaan muu ihminen maailmassa.”  (Matti Kuusela, Aamulehti)

P.S: Tapaaminen Matti Kuuselan kanssa Vilppulassa syksyllä 2023 jäi mieleeni yhtenä vuoden mukavista asioista. Istuimme pitkän tovin Vilppulan kirjastossa ja puhuimme runoudesta, papin työstä ja tietysti Vilppulasta. Lähdimme sitten Vilppulan hautausmaalle, katselimme remonttiin huputettua kirkkoa ja kävimme G.A. Serlachiuksen haudalla ja paljon muuta. Lokakuussa ilmestyneeseen juttuunsa Kuusela kirjasi virkkeen, joka on hyvinkin totta: ”Paarlahti lienee maininnut runoissaan Vilppulan useammin kuin kukaan muu ihminen maailmassa.” Voisin ottaa kirjoja hyllystä ja laskea, mutta olen liian laiska tehdäkseni niin. Kuuselan sanoma riittää tässä kohdin totuudeksi.