HEIKOIMMISSA HETKISSÄ

 

"Urheilu on monella tavalla kuva elämästä. Pysy uskollisena ja ole läsnä toisen heikoimmissa hetkissä. Älä hylkää, kun menee huonosti. Sitä voi myös penkkiurheilu parhaimmillaan opettaa. Mitä sitten vahvistaa bisnekseksi muuttunut urheiluteollisuus, on toinen asia."

”I´ll be with you in your weakest moments...”

 

Yksi amerikkalaisen musiikin helmistä on John Mellencampin kappale Weakest Moments, joka päättää tekijänsä vuonna 1975 julkaistun American Fool -albumin. Itse laulun tarina ei ole kovin kaunis, mutta ehkä juuri siksi kertosäkeessä toistuva ajatus on. Huomaan palaavani siihen tuon tuosta ja mitä löyhemmin toisiinsa liittyvissä tilanteissa.

Keuruulla

 

Keskiviikkona 19.3.2014 tehtiin  keuruulaisen jääkiekkoilun mainetekoja. KeuPaHT löi forssalaisen FPS:n Suomi-sarjan neljännessä loppuottelussa luvuin 6-3 ja vei tämän kolmostason sarjan mestaruuden otteluvoitoin 3-1. Kaupungin karuun halliin oli ahtautunut toista tuhatta katsojaa. Joukossa oli myös reilu kourallinen forssalaisia, mikä toi oman mukavan lisävärinsä illan tunnelmaan.

Katsojamäärä oli kauden ennätys. Jo edellisessä kotiottelussa paikalla oli yli kuusisataa katsojaa, nyt siis vielä nelisensataa lisää. Käytännössä tämä tarkoitti , että ensimmäisen ja ainoan kerran tällä sesongilla ottelu piti katsoa seisten.

”Missä nämä ihmiset olivat silloin, kun joukkuetta rakennettiin ja ruvettiin nostamaan?” Muistan kuulleeni tämän kysymyksen  välieräottelun tauolla. Siinä hetken harmissa, jonka seisomaan vääntäytyminen sai aikaan, jotenkin ymmärsin tuon kommentin esittänyttä KeuPaHT:n tosifania. Siitäkin huolimatta, että pastorin ei kannata jouluaattona saarnassaan moittia ihmisiä siitä, että nämä  eivät olleet kirkossa kuudentena sunnuntaina helluntaista. Hieman sarkastisesti voi myös todeta, että  miten ihmeessä eliitti ja minkä tahansa asian tosi harrastajat eottuisivatkaan joukosta, jos ei olisi rupusakkia, johon peilata omaa jalouttaan ja harrastuneisuuttaan? Kauheaa,  jos kaikki tykkäisivät nykytaiteesta. Runoilijalta menee maine, jos hänen kirjojaan myydään tuhansittain.  Yhtä kaikki olin sisäisesti tyytyväinen, että itse olin paikalla Keuruun hallissa jo syksyn ensimmäisellä kierroksella, jolloin sisällä oli niin kylmä, että piti mennä erätauolla ulos lämmittelemään. Silloin, kun joukkueen peli oli hyökkäyspään jäähyjä ja jatkuvaa häviämistä. Heikoimmissa hetkissä.

Mutta hyvä, että väkeä oli edes silloin, kun pelattiin isosta paukusta. Ettei tarvinnut ironisoida niin kuin Jukurit-Sport -ottelun tv-selostaja, joka kommentoi  Mestiksen puolivälieräottelussa vajaaksi jäänyttä Mikkelin Kalevankankaan hallia, että ”kai täällä on tänään jotkin Kampparien harjoitukset tai balettiesitys...”

Epäilen kuitenkin, onko KeuPaHT:sta pelaamaan ensi kaudella Mestistä. Kabinettihome taitaa levitä entistä alemmalle tasolle suomalaisessa jääkiekkoilussa ja Mestis täydennetään jollakin muulla joukkueella. Sivistynyt arvaukseni on Rovaniemen RoKi.

Urheilu on monella tavalla kuva elämästä. Pysy uskollisena ja ole läsnä toisen heikoimmissa hetkissä. Älä hylkää, kun menee huonosti.. Sitä voi myös penkkiurheilu parhaimmillaan opettaa. Mitä sitten vahvistaa bisnekseksi muuttunut urheiluteollisuus, on toinen asia.

"Siinä on myötä- ja vastoinkäyminen konkreettisuudessaan. Jotain muuta kuin korulause romanttisissa vihkiäisissä. Vuosikymmeniä sitten annettu lupaus: ”I´ll be with you in your weakest moments...”

 

 

Sairaalassa

 

  
”I´ll be with you in your weakest moments...” Paljon jääkiekko-ottelua voimakkaammin John Mellencampin laulun kertosäe tulee monesti mieleeni arkisessa työssäni sairaalassa. Erityisesti silloin, kun joku  kertoo vuosikymmenien avioliitosta, jossa nyt ollaan siinä vaiheessa, että puoliso on muistisairaanata laitoshoidossa tai muun vaivan takia vuoteenomana. Toinen sairastaa, toinen käy katsomassa.  Tulee usein päivittäin, tarkasti kuin kello. Siinä on myötä- ja vastoinkäyminen konkreettisuudessaan. Jotain muuta kuin korulause romanttisissa vihkiäisissä. Vuosikymmeniä sitten annettu lupaus: ”I´ll be with you in your weakest moments...” Olen läsnä. Heikoimissa hetkissäsi. Tässä ei ole enää kysymys elämän kuvasta, vaan itse elämästä.

Olisi totta kai helpompaa, jos heikkoja hetkiä ei olisi. Vai olisiko? Elämä sellaisena kuin sen tunnemme, sisältää aallonpohjia. Tämä ei ole muutettavissa muuksi. On myös peri-inhimillistä, että väkeä ilmoittautuu armadaan siinä vaiheessa, kun tuuli on kääntynyt myötäineksi. Manchester Unitedilla on todennäköisesti nykyisin enemmän kannattajia kuin 1970-luvulla, jolloin joukkue pahimmillaan putosi  kotimaansa kakkosdivisioonaan. Takavusoina tapasin keskellä Suomea Jokereiden kannattajia, jotka olivat juuri ja juuri joskus käyneet Helsingissä. Luultavasti Krimin niemimaalla on tällä hetkellä huomattavasti niitä, jotka ovat ”aina” kannattaneett alueen kuulumista Venäjään.

"Kaikkivaltiaan lupaukset on maailman sivu luettu kuolevaisten sanoista. Ja ne ovat kantaneet monia niissä kaikkein totisimmissa paikoissa. Siiellä, missä kyse ei ole  pelistä, vaan elämästä. "

Tiellä

 

Kirkko kulkee jo nyt pikku hiljaa Jeesuksen kintereillä kohti Golgataa. Eipä aikaakaan, niin on palmusunnuntai ja kirkkovuoden kulussa palataan samoihin teemoihin kuin adventtiaikana. ”Tiellä ken vaeltaa” eli nykyvirsikirjan numero 15 kaikuu monissa seurakunnan tilaisuuksissa. Virsi tai laulu on minullekin jo nuoruudesta tuttu, mm. sen takia, että se oli riittävän helppo aloittelevan kitarankäytttäjän ohjelmistoksi. ”Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen”. Jeesus olisi voinut elämänsä lopulla hyvinkin kysyä, missä ovat nyt ne kaikki ihmiset, jotka pyörivät helmoissa helppoina päivinä. Hän ei luultavasti kysynyt. Väkeä oli jäljellä vähän heikoimmissa hetkissä. Onneksi synnyin vasta viime vuosisadalla: ei tarvitse vastata siihen, missä olisin itse ollut.

”I´ll be with you in your weakest moments...” Sanat voisivat olla myös lupaus, jonka Jeesus Raamatun mukaan antaa kanssakulkijoilleen. Minä olen teidän kanssanne. Heikoimmissa hetkissä. Kaikkivaltiaan lupaukset on maailman sivu luettu kuolevaisten sanoista. Ja ne ovat kantaneet monia niissä kaikkein totisimmissa paikoissa. Siiellä, missä kyse ei ole  pelistä, vaan elämästä.