JUNALLA TÖISSÄ

ELI BUSSINEUVOS VIERAALLA MAALLA

"Mikä sai bussineuvoksen raiteille? Raha."

Kuuden päivän ihmiskoe on ohi. Kuljin nimittäin viimeisen työviikon ennen lomaa ja vielä sitä edeltäneen perjantainkin töissä junalla. Jos kiskobussi nyt on oikea juna, mitä vähän ihaamaisesti epäilen.Vilppulan ja Tampereen väliä sahasin.

Mikä sai bussineuvoksen raiteille? Raha. Seutulippuni lakkasi kiusallisesti olemasta voimassa hyvissä ajoin ennen lomaa. Tein pikaisia laskelmia ja näin kohtalaista vaivaa. Laskujeni mukaan minulta kului kuuden päivän reissaamiseen 112 euroa. Lukuun sisältyy noinarvio autoni hörppimästä polttoaineesta, joka vaadittiin itseni saamiseksi kotoa radan varteen ja takaisin - samoin siirtymiset konevoimalla Tampereen rautatieaseman ja Hatanpään välillä. Bussilla kuljen normaalisti 172 eurolla koko kuun. Yhtä kaikki säästöä syntyi nyt 60 euroa. Saan sillä ison kasan mikrovalmista Bolognan spagettia osuuskaupasta.

"Kuuden päivän saldoksi kertyi 56 minuuttia enemmän matkustusaikaa kuin aikataulussa luvattiin."

Kuusi päivää on onneton pätkä hankkia minkäänlaista sarjalippua. Matkustamisen edullisuus perustui nyt siihen, että hommasin tarvittavat tiketit kaksi kuukautta etuajassa eli touko-kesäkuun vaihteessa. Näin pulitin vain puolet siitä, mitä olisin maksanut, jos olisin ostanut lippuni päivittäin.

Junalla kulkeminen merkitsi sitä, että sain aamuisin nukkua puoli tuntia kauemmin kuin linja-autolla kulkiessani. Kesän riemuja: talvella osa hyödystä olisi hukkaantunut auton raapimiseen. Takaisin kotiinkin ennätin periaatteessa vähän nopeammin. Siis periaatteessa. Kuuden päivän saldoksi kertyi 56 minuuttia enemmän matkustusaikaa kuin aikataulussa luvattiin. Vilppulasta Tampereelle juna kulki hyvin aikataulussaan, mutta takaisin päin se oli vain viimeisenä päivänä perillä ilmoitettuna kellonlyömänä. Myöhästelyt vaihtelivat viiden ja 17 minuutin välillä. Okei okei okei: oli ukkosta. Mutta ukkosta oli ainoastaan yhtenä päivänä. Myrskyäminen seurannaisvaikutuksineen selittäävain 23 minuuttia 56:sta. Muita syitä oli se, että Turun juna tukki Tampereella lähtöraiteen, turvalaitevika edellytti hiljaa ajamista, ”muu junaliikenne” ynnä muuta. 

"Ilmastoituakin yksityiskoslaa  pitää itse ajaa eikä silloin torkuta tai lueta Modesty Blaisea."

Ainakaan ei tullut vilu. Koko viikon olin illat lähes kipeä. Kuumuus ja avoimista ikkunoista tullut veto hyökkäsivät päälle. Kai siihenkin tottuisi. Olen kuitenkin onnellinen, että ihmiskokeeni on ohi.  Arvostan  myös yksityisyyttä, jota koen bussissa olevan hitusen enemmän kuin junassa. 

Olisi helppo moittia VR:ää kiskobussin subtrooppisesta ilmastosta tai pitämättömistä aikatauluista. Eikä myöhästely toki olekaan mukavaa. Muutama minuutti sinne tänne tuntuu merkityksettömälle, mutta kun nämä muutamat minuutit toistuvat riittävän monta kertaa, vaikutus alkaa tuntua. Kulkuvälineestä riippumatta. Kun Tampereella hiljattain muutettiin bussilinjoja ja matka-aika tietyistä osista Hervantaa keskustaan piteni kuusi minuuttia, joku laski, että se tarkoittaa vuodessa kokonaisen työviikon edestä ylimääräistä istumista onnikassa. Oikein laskettu. Minäkin matkustin nyt Vilppulan ja Tampereen välin kuudessa päivässä kahdentoista kerran sijasta käytännössä kolmetoista kertaa. Mutta käytin kappaleen alussa konditionaalia eli jätän moittimatta. Ei näitä asiantiloja kukaan tahallaan aiheuta ja ajoissa ajetaan aina, kun vain voidaan.  Ja junat kulkivat. Vihoviimeinen ratkaisu olisi ollut omalla autolla suhaaminen. Ilmastoituakin yksityiskoslaa  pitää itse ajaa eikä silloin torkuta tai lueta Modesty Blaisea.

"Päätän valloittavaan kokemukseen viikon viimeiseltä junamatkalta."

Vähän tekisi mieli sanailla siitä, mitä heinäkuun alussa voimaan tullut joukkoliikennelaki vaikeuttaa maakuntien bussiliikennettä ja kaventaa ihmisten mahdollisuuksia liikkua. Se on kuitenkin liian surullinen aihe käsiteltäväksi kesällä. Teen siis toisin.  Päätän valloittavaan kokemukseen viikon viimeiseltä junamatkalta. Viereeni istui nuori nainen. Jossain vaiheessa kirjaansa syventynyt matkakaverini kaivoi kassistaan juomatölkin. Ennen sen sihauttamista hän kääntyi puoleeni ja sanoi -Toisia ihmisiä ärsyttää energiajuoman haju. Haittaako sinua, jos juon tämän? Eihän minua haitannut. Sen sijaan ajattelin, miten mukavaksi kauniisti osoitettu huomaavaisuus maailman joskus tekee.