Siirry pääsisältöön



MIKÄ ON TÄRKEÄÄ URHEILUA?

"TPV-FC Hämeenlinna ei kuitenkaan ollut se tärkeä ottelu, joka Tammelassa pelattiin. Merkittävä peli tapahtui tauolla."

Tampereen Tammelan stadionilla pelattiin elokuun kuudentena tärkeä jalkapallo-ottelu. Illan varsinaiseksi aktiksi oli ilmoitettu Tampereen Pallo-Veikkojen eli  TPV:n ja FC Hämeenlinnan välinen miesten kakkosen mittelö. Siitä ei jäänyt ainakaan kotijoukkueen osalta historian annaaleihin mitään kertomisen arvoista – jos ei sitten sellaiseksi kelpaa se, että ottelu oli yksi surkeimmista näkemistäni. Välillä toivoisi pelaajien millä tahansa sarjaportaalla muistavan, että sen jälkeen, kun otteluun myydään pääsylippuja, se, miten pelataan ja mitä viitsitään lakkaa olemasta seuran sisäinen asia. Höntsyä saunan lämpiämistä odotellessa voi pelata jossain takapihalla ketään rahastamatta.  Paikalla oli 594 katsojaa, mikä on ihan mukava määrä kolmostason arki-iltaotteluun. Kiitos luvusta kuuluu hyvältä osin hämeenlinnalaisille, joita oli tullut vierasotteluun mukavasti.
 
TPV-FC Hämeenlinna ei kuitenkaan ollut se tärkeä ottelu, joka Tammelassa pelattiin. Merkittävä peli tapahtui tauolla.  Silloin vastakkain olivat TPV:n erityisryhmäjoukkue Auringonnousu ja Pispalan Tohvelisankarit –ryhmä, jossa palloilivat mm. tamperelaiset jalkapallolegendat Harri Holli ja Ari ”Zico” Hjelm.

"Hienoa Auringonnousun pojat ja tytöt!"

Auringonnousu on vuonna 1999 perustettu TPV:n  joukkue, joka tarjoaa siis  erityisryhmiin kuuluville mahdollisuuden harrastaa jalkapalloa. Viime kaudella toiminnassa oli mukana yli 50 pelaajaa, iältään seitsemästä 48:aan. 15-vuotiaitten ryhmä Auringonnousu-SM on mukana erityisryhmien mestaruussarjassa ja sijoittui viime kaudella neljänneksi. Elokuun illassa Tammelan kentällä pelasi joukko nuoria, jotka joutuvat ilman omaa valintaansa lähtemään moneen asiaan elämässä takamatkalta. He törmäävät luultavasti usein siihen, että maailma on rakennettu ns. terveille ja reunaehdot on asetettu sen mukaan. Yksikään heistä ei tule pelaamaan Suomen jalkapallomaajoukkueessa, pääsevätpä Huuhkajat joskus arvokisoihin tai eivät.  Nyt he kuitenkin viilettivät kentällä, jolla on tehty suomalaisen jalkapallon mainetekoja ja edustivat hienosti vuoden 1994 Suomen mestarin värejä. Ja pelasivat hyvin - Pispalan Tohvelisankarit ottivat pataan 1-4. Hienoa Auringonnousun pojat ja tytöt!

"Tuona elokuun iltana tärkeä urheilu oli oheistapahtumana. Se urheilu, johon liittyy pelaamisen riemu, mukana olemisen ilo."

Illan varsinainen tapahtuma otti päähän. Vain Jukka Gustafssonin aina mallikas kannustaminen katsomossa ilahdutti. Tai oikeastaan oli kyllä mukava seurata, miten hämeenlinnalaisilla oli asenne ja halu voittaa kohdallaan. Tätä jalkapallo usein on: se voittaa, joka tahtoo.   Mutta Gustafssonin meiningistä voisi moni huutosakki ottaa oppia. Hän ei koskaan solvaa tuomaria tai vastustajaa, saati omiaan.  Kannustamisestahan on kysymys. Isäntien aneemisen potkiskelun seuraaminen pani kuitenkin miettimään, mikä urheilussa on oikeasti tärkeää ja mikä on tärkeää urheilua. Tuona elokuun iltana tärkeä urheilu oli oheistapahtumana. Se urheilu, johon liittyy pelaamisen riemu, mukana olemisen ilo. Tunne siitä, että onnistuu – ja myös se tarpeellinen kokemus, että aina ei onnistu. "Taukoviihde" näyttäytyi katsomoon nyt monta kertaa merkittävämpänä  kuin tämän kertainen sarjatahkon vääntäminen. 





"Pelata saimme myös me, jotka emme olleet ryhmän parhaimmistoa.  Kaupunginosajoukkueiden otteluissa pääsi kentälle, jos viitsi käydä harjoituksissa."

 Arvostan urheiluseuroista TPV:n erityisen korkealle. Näin siksi, että se tekee  arvokasta nuorisotyötä.  Se on myös seura, jossa  itse olin poikasena 1970-luvulla  mukana.  Pelata saimme myös me, jotka emme olleet ryhmän parhaimmistoa.  Kaupunginosajoukkueiden otteluissa pääsi kentälle, jos viitsi käydä harjoituksissa. Jonkun vaihtomiehen viheliäisenä osana oli sitten paimentaa Lindholmin Eeron Walesin corgia. Tunnetuin TPV:n junioreissa  palloillut pelimies taitaa olla Raimo Helminen – leipälaji vain oli sittemmin toinen.  

 "Jotta olisi tärkeää urheilua ja tärkeitä otteluita." 

TPV:llä on edustusjoukkueensa ja junioriryhmänsä. Seuran 15-vuotiaat voittivat juuri ikäryhmänsä Suomen mestaruuden. Seuran tunnuslauseella ”Tähtien tekijä” on katetta. Ja sitten on Auringonnousu ja Futisklubi, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi harrastamaan hienoa lajia. Jotta olisi tärkeää urheilua ja tärkeitä otteluita.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp