Siirry pääsisältöön



MIKÄ ON TÄRKEÄÄ URHEILUA?

"TPV-FC Hämeenlinna ei kuitenkaan ollut se tärkeä ottelu, joka Tammelassa pelattiin. Merkittävä peli tapahtui tauolla."

Tampereen Tammelan stadionilla pelattiin elokuun kuudentena tärkeä jalkapallo-ottelu. Illan varsinaiseksi aktiksi oli ilmoitettu Tampereen Pallo-Veikkojen eli  TPV:n ja FC Hämeenlinnan välinen miesten kakkosen mittelö. Siitä ei jäänyt ainakaan kotijoukkueen osalta historian annaaleihin mitään kertomisen arvoista – jos ei sitten sellaiseksi kelpaa se, että ottelu oli yksi surkeimmista näkemistäni. Välillä toivoisi pelaajien millä tahansa sarjaportaalla muistavan, että sen jälkeen, kun otteluun myydään pääsylippuja, se, miten pelataan ja mitä viitsitään lakkaa olemasta seuran sisäinen asia. Höntsyä saunan lämpiämistä odotellessa voi pelata jossain takapihalla ketään rahastamatta.  Paikalla oli 594 katsojaa, mikä on ihan mukava määrä kolmostason arki-iltaotteluun. Kiitos luvusta kuuluu hyvältä osin hämeenlinnalaisille, joita oli tullut vierasotteluun mukavasti.
 
TPV-FC Hämeenlinna ei kuitenkaan ollut se tärkeä ottelu, joka Tammelassa pelattiin. Merkittävä peli tapahtui tauolla.  Silloin vastakkain olivat TPV:n erityisryhmäjoukkue Auringonnousu ja Pispalan Tohvelisankarit –ryhmä, jossa palloilivat mm. tamperelaiset jalkapallolegendat Harri Holli ja Ari ”Zico” Hjelm.

"Hienoa Auringonnousun pojat ja tytöt!"

Auringonnousu on vuonna 1999 perustettu TPV:n  joukkue, joka tarjoaa siis  erityisryhmiin kuuluville mahdollisuuden harrastaa jalkapalloa. Viime kaudella toiminnassa oli mukana yli 50 pelaajaa, iältään seitsemästä 48:aan. 15-vuotiaitten ryhmä Auringonnousu-SM on mukana erityisryhmien mestaruussarjassa ja sijoittui viime kaudella neljänneksi. Elokuun illassa Tammelan kentällä pelasi joukko nuoria, jotka joutuvat ilman omaa valintaansa lähtemään moneen asiaan elämässä takamatkalta. He törmäävät luultavasti usein siihen, että maailma on rakennettu ns. terveille ja reunaehdot on asetettu sen mukaan. Yksikään heistä ei tule pelaamaan Suomen jalkapallomaajoukkueessa, pääsevätpä Huuhkajat joskus arvokisoihin tai eivät.  Nyt he kuitenkin viilettivät kentällä, jolla on tehty suomalaisen jalkapallon mainetekoja ja edustivat hienosti vuoden 1994 Suomen mestarin värejä. Ja pelasivat hyvin - Pispalan Tohvelisankarit ottivat pataan 1-4. Hienoa Auringonnousun pojat ja tytöt!

"Tuona elokuun iltana tärkeä urheilu oli oheistapahtumana. Se urheilu, johon liittyy pelaamisen riemu, mukana olemisen ilo."

Illan varsinainen tapahtuma otti päähän. Vain Jukka Gustafssonin aina mallikas kannustaminen katsomossa ilahdutti. Tai oikeastaan oli kyllä mukava seurata, miten hämeenlinnalaisilla oli asenne ja halu voittaa kohdallaan. Tätä jalkapallo usein on: se voittaa, joka tahtoo.   Mutta Gustafssonin meiningistä voisi moni huutosakki ottaa oppia. Hän ei koskaan solvaa tuomaria tai vastustajaa, saati omiaan.  Kannustamisestahan on kysymys. Isäntien aneemisen potkiskelun seuraaminen pani kuitenkin miettimään, mikä urheilussa on oikeasti tärkeää ja mikä on tärkeää urheilua. Tuona elokuun iltana tärkeä urheilu oli oheistapahtumana. Se urheilu, johon liittyy pelaamisen riemu, mukana olemisen ilo. Tunne siitä, että onnistuu – ja myös se tarpeellinen kokemus, että aina ei onnistu. "Taukoviihde" näyttäytyi katsomoon nyt monta kertaa merkittävämpänä  kuin tämän kertainen sarjatahkon vääntäminen. 





"Pelata saimme myös me, jotka emme olleet ryhmän parhaimmistoa.  Kaupunginosajoukkueiden otteluissa pääsi kentälle, jos viitsi käydä harjoituksissa."

 Arvostan urheiluseuroista TPV:n erityisen korkealle. Näin siksi, että se tekee  arvokasta nuorisotyötä.  Se on myös seura, jossa  itse olin poikasena 1970-luvulla  mukana.  Pelata saimme myös me, jotka emme olleet ryhmän parhaimmistoa.  Kaupunginosajoukkueiden otteluissa pääsi kentälle, jos viitsi käydä harjoituksissa. Jonkun vaihtomiehen viheliäisenä osana oli sitten paimentaa Lindholmin Eeron Walesin corgia. Tunnetuin TPV:n junioreissa  palloillut pelimies taitaa olla Raimo Helminen – leipälaji vain oli sittemmin toinen.  

 "Jotta olisi tärkeää urheilua ja tärkeitä otteluita." 

TPV:llä on edustusjoukkueensa ja junioriryhmänsä. Seuran 15-vuotiaat voittivat juuri ikäryhmänsä Suomen mestaruuden. Seuran tunnuslauseella ”Tähtien tekijä” on katetta. Ja sitten on Auringonnousu ja Futisklubi, jotta mahdollisimman moni halukas pääsisi harrastamaan hienoa lajia. Jotta olisi tärkeää urheilua ja tärkeitä otteluita.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä