VARAMIES PALVELUKSESSA

"Eläköön siis vikaeeraus ja tilalle astuminen!"

Kotikaupungissani pidettiin takavuosina erään henkselipoikien petoeläinyhdistyksen piirikokous. Menot olivat juhlalliset. Tapasin koulun liikuntasalin aulassa kaverini, joka kysäisi, missä roolissa minä olen paikalla – hän kun ei ollut huomannut nimeäni ohjelmassa. Kerroin tuuraavani tervehdyssanojen lausujana kirkkoherraa, jolle oli tullut este. Kysyin puolestani, miksi kaverini oli saapuvilla. sillä hänenkään nimeään ei ollut lehtisessä. Hän kertoi paikkaavansa pianistia, jonka piti esiintyä tilaisuudessa. Totesimme, että voisimme varmaankin perustaa jonkin varaihmisfirman. Joskus ennenkin oli ollut vastaavia tilanteita.

"Missähän kaikessa olen elämäni aikana ollut jonkun varamiehenä?"

Lähetin äsken tämän vuoden viimeisen maksetun tekstin tilaajalle. Tuurasin alkukesästä lähtien kollegaani kirjoittamalla Kirkon tiedotuskeskukselle hartauskirjoituksia, joita mm. paikallislehdet voivat käyttää. Pesti on ollut mukava. Viimeksi itsenäisyyspäiväjuhlissa Vilppulankosken koululla eräs Rantasalmelta kotoisin oleva tuttavani kertoi ilahtuneena lukeneensa tekstiäni kotipitäjänsä aviisista. Kynänjälkeäni on opiskeltu ainakin Kemijärven ja Sallan vaiheilla, Luumäellä, Uudellamaalla ja Turun seudulla. Varamies on palvellut mukisematta.

Missähän kaikessa olen elämäni aikana ollut jonkun varamiehenä? En ole pappisurallani päätynyt kirkkoherraksi – vain viransijaiseksi. Oman työyksikköni johtajan tehtävää hoidin viiden vuoden aikana sijaisena runsaat puolitoista vuotta. Aikoinaan hain tehtävään kyllä ihan vakituiseksi, mutta päättäjät halusivat toisen. Elämäni motivoivin työjakso olikin sitten hoitaa virkaa valinnan jälkeiset neljä kuukautta. Sittemmin olen kyllä ollut iloinen, että voin hallinnoinnin sijasta tehdä rivimiehenä haalarihommia. Ja väitän, ettei tässä ole kysymys ketusta ja pihlajanmarjojen hapokkuudesta. 

"Jotkut porskuttavat valoissa, toiset kuplivat pinnan alla ja sanovat aika ajoin PULP!" 

Ja kuinkahan monta kertaa minua on pyydetty hoitamaan jokin tilaisuus, kun ihmiset ovat kysyneet noin seitsemää muuta, jolla on ollut jokin este? Olenpahan ollut lääke- ja lääketieteellisiä tutkimuksia käsittelevässä alueellisessa eettisessä toimikunnassakin – varamiehenä toki. Ja etten vain ollut taannoin kirkolliskokousedustajan varamiehenäkin? Helpotuksekseni en joutunut koskaan Turkuun.

Kotona ei ole onneksi tarvinnut olla varamiehenä – mitä nyt äidin korvikkeena lapsille ja alfanaaraan sijaisena koiralle.

Jotkut porskuttavat valoissa, toiset kuplivat pinnan alla ja sanovat aika ajoin PULP! Mietteitäni ei pidä ottaa kovin vakavasti. Aika moni muukin voisi luetella kaikenlaisia hätävarana olemisiaan. Omansa helpommin kuitenkin laskee.

Itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa mieleen palautuu yksi keskeinen tilanne, missä Suomen historiassa on otettu varamies käyttöön. Tämä tapahtui elokuussa 1944, kun tasavallan presidentti Risto Ryti erosi tehtävästään ja marsalkka C.G.E. Mannerheim astui hoitamaan virkaa. Manööveri oli tarpeen, jotta Suomi saatiin irti risaksi menneestä sotareissusta. Ryti oli uhrannut itsensä sitoutumalla henkilökohtaisesti pidättäytymään Saksan kohtalosta erillisen rauhan solmimisesta.. Teollaan Ryti hommasi aseita, joilla oli suuri merkitys siihen, että idästä vyörynyt tulijyrä pysäytettiin. Presidentin vaihtamista on jälkijättöisesti problematisoitu ehkä yllättävänkin vähän. Olihan siinä kuitenkin kysymys myös siitä että sotilas astui maan johtoon, ja sitä ei ole yleensä pidetty terveen demokratian tunnuspiirteenä. Mutta suomalainen kansanvalta on kestänyt, vaikka välillä natisten. Linnan juhlissa vieraat kättelee siviili.

 Eläköön siis vikaeeraus ja tilalle astuminen!  Ilman varamiehiä moni asia loppuisi lyhyeen. Sodatkin loppuisivat ilman heitä itse asiassa paljon ennen kuin pitäisi edes miettiä valtionjohdon vaihtamista.