Siirry pääsisältöön



ENNEN TIEDETTIIN, KUKA PELAA


 "Mutta, mutta... en pidä tavasta, jolla Ilves nyt nousee liigaan."

Perjantaina 9.1.2015 klo 13.04 tietokoneeni näytölle läjähti tieto, että Tampereen Ilves pelaa tulevalla kaudella jalkapallon Veikkausliigaa eli Suomen ylimmällä sarjatasolla. Runsaat kaksi vuosikymmentä siellä mitelleen Myllykosken Pallon taru pääsarjassa on toistaiseksi ohi. Syynä on raha, mikäpä muukaan.

Tamperelaisen jalkapallon ystävänä huomaan olotilani ailahtelevan kahtaalle. Yhtäältä iloitsen siitä, että Tampereella pelataan liigaa usean vuoden tauon jälkeen. Edellinen rupeamahan päättyi TamU-katastrofin myötä kauteen 2010.  Mutta, mutta... en pidä tavasta, jolla Ilves nyt nousee liigaan.




"Ei Ilves tietysti  pelaamatta paikkaansa lunastanut."

Ilves oli viime kaudella omalta osaltani lähestulkoon boikotissa. Seurasin sen sijasta TPV:n ailahtelevia ja Ilves-Kissojen virkistäviä esityksiä. Myös Valkeakosken Haka sai osan kukkaroni sisällöstä. Kävin toki katsomassa Ilvestäkin vähäsen. Näin kaksi peliä, joissa Ilves ei tehnyt yhtään maalia ja sai yhden sarjapisteen. Boikottini juuret juonsivat edelliskauteen, jonka Ilves pelasi ponnettomasti siitä alkaen, kun mahdollisuus sarjanousuun menetettiin. Valmentaja Mika Malinen totesi tuolloin julkisessa sanassa, että pelaajia on vaikea motivoida sellaisessa tilanteessa. En ymmärtänyt tällaista lainkaan. Mielestäni minun ja muiden maksavien katsojien eurojen olisi pitänyt riittää motiiviksi ryhdikkäälle pelaamiselle. On yksi asia pelata puolivaloilla ja toinen myydä tapahtumiin tikettejä. Nyt joka tapauksessa harkitsen palaamista Ilveksen lehtereille. Siitä huolimatta, että en pidä tästä nykymenosta, jossa ratkaisijoilla on kovin usein pelipaidan sijasta pikkutakki. Ja ollaan vähän ironisia. Urheiluaddikti ystäväni kommentoi liigalisenssikeitosta: Tällä hetkellä ainoa hyvä puoli lienee se, että vaikka on aikamoista sähläystä, ovat kiekkomiehet sentään vielä astetta edellä tolkuttomuudessaan, vai?”

Ei Ilves tietysti pelaamatta paikkaansa lunastanut. Jokainen kauden aikana tullut piste piste piti ansaita. Viimeinen ja monen mielestä merkityksetön sarjapeli jo putoamaan tuomittua FC Viikinkejä vastaan kannatti voittaa 10-0. Nuo maalit olivat lopulta hyvinkin ratkaisevia, eivät pelkät pisteet.
Ilveksen viime kausi oli epätasainen ja päättyi lopulta ykkösen kolmostilaan. Mahdollisuudet nousuun pelattiin nytkin käsistä. Ilves ei minusta yksinkertaisesti pelannut kautta, jonka jälkeen on kunniakasta nousta liigaan. Ykkösen voittaja HIFK pelasi. Myös kakkoseksi jäänyt KTP pelasi, vaikka sulattikin sarjajohtonsa luokattomasti viimeisillä kierroksilla. Ensi kaudella kaikki kolme ovat siis porrasta ylempänä.

"Ilvekselle kaikki menestyksen toivotukset tulevaan kauteen!"

Taidan lähestyä mielensäpahoittajaikää. Huomaan haikailevani aikoja, jolloin palloilulajeissa tiedettiin kauden jälkeen, ketkä pelaavat jatkossa ja millä tasolla. Nykyään on eri tavalla.  Siitä huolimatta jalkapallo on edelleen hieno laji ja edelleen parhaimmillaan paikan päällä stadionilla nähtynä. Ilvekselle kaikki menestyksen toivotukset tulevaan kauteen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp