Siirry pääsisältöön



ENNEN TIEDETTIIN, KUKA PELAA


 "Mutta, mutta... en pidä tavasta, jolla Ilves nyt nousee liigaan."

Perjantaina 9.1.2015 klo 13.04 tietokoneeni näytölle läjähti tieto, että Tampereen Ilves pelaa tulevalla kaudella jalkapallon Veikkausliigaa eli Suomen ylimmällä sarjatasolla. Runsaat kaksi vuosikymmentä siellä mitelleen Myllykosken Pallon taru pääsarjassa on toistaiseksi ohi. Syynä on raha, mikäpä muukaan.

Tamperelaisen jalkapallon ystävänä huomaan olotilani ailahtelevan kahtaalle. Yhtäältä iloitsen siitä, että Tampereella pelataan liigaa usean vuoden tauon jälkeen. Edellinen rupeamahan päättyi TamU-katastrofin myötä kauteen 2010.  Mutta, mutta... en pidä tavasta, jolla Ilves nyt nousee liigaan.




"Ei Ilves tietysti  pelaamatta paikkaansa lunastanut."

Ilves oli viime kaudella omalta osaltani lähestulkoon boikotissa. Seurasin sen sijasta TPV:n ailahtelevia ja Ilves-Kissojen virkistäviä esityksiä. Myös Valkeakosken Haka sai osan kukkaroni sisällöstä. Kävin toki katsomassa Ilvestäkin vähäsen. Näin kaksi peliä, joissa Ilves ei tehnyt yhtään maalia ja sai yhden sarjapisteen. Boikottini juuret juonsivat edelliskauteen, jonka Ilves pelasi ponnettomasti siitä alkaen, kun mahdollisuus sarjanousuun menetettiin. Valmentaja Mika Malinen totesi tuolloin julkisessa sanassa, että pelaajia on vaikea motivoida sellaisessa tilanteessa. En ymmärtänyt tällaista lainkaan. Mielestäni minun ja muiden maksavien katsojien eurojen olisi pitänyt riittää motiiviksi ryhdikkäälle pelaamiselle. On yksi asia pelata puolivaloilla ja toinen myydä tapahtumiin tikettejä. Nyt joka tapauksessa harkitsen palaamista Ilveksen lehtereille. Siitä huolimatta, että en pidä tästä nykymenosta, jossa ratkaisijoilla on kovin usein pelipaidan sijasta pikkutakki. Ja ollaan vähän ironisia. Urheiluaddikti ystäväni kommentoi liigalisenssikeitosta: Tällä hetkellä ainoa hyvä puoli lienee se, että vaikka on aikamoista sähläystä, ovat kiekkomiehet sentään vielä astetta edellä tolkuttomuudessaan, vai?”

Ei Ilves tietysti pelaamatta paikkaansa lunastanut. Jokainen kauden aikana tullut piste piste piti ansaita. Viimeinen ja monen mielestä merkityksetön sarjapeli jo putoamaan tuomittua FC Viikinkejä vastaan kannatti voittaa 10-0. Nuo maalit olivat lopulta hyvinkin ratkaisevia, eivät pelkät pisteet.
Ilveksen viime kausi oli epätasainen ja päättyi lopulta ykkösen kolmostilaan. Mahdollisuudet nousuun pelattiin nytkin käsistä. Ilves ei minusta yksinkertaisesti pelannut kautta, jonka jälkeen on kunniakasta nousta liigaan. Ykkösen voittaja HIFK pelasi. Myös kakkoseksi jäänyt KTP pelasi, vaikka sulattikin sarjajohtonsa luokattomasti viimeisillä kierroksilla. Ensi kaudella kaikki kolme ovat siis porrasta ylempänä.

"Ilvekselle kaikki menestyksen toivotukset tulevaan kauteen!"

Taidan lähestyä mielensäpahoittajaikää. Huomaan haikailevani aikoja, jolloin palloilulajeissa tiedettiin kauden jälkeen, ketkä pelaavat jatkossa ja millä tasolla. Nykyään on eri tavalla.  Siitä huolimatta jalkapallo on edelleen hieno laji ja edelleen parhaimmillaan paikan päällä stadionilla nähtynä. Ilvekselle kaikki menestyksen toivotukset tulevaan kauteen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...