”ELÄMÄ ON HAAPAMÄEN RATA.
JUMALA KANNATTAA TAPPARAA.”

Perjantai-iltapäivä. Istun kiskobussiin Tampereen asemalla. Saan kenties viimeisen vapaana olevan istumapaikan. Väkeä jää seisomaan. Lähtölupaa vartoileva H427 Tampereelta Keuruulle on täynnä kuin Pyrysen pyssy. Kuljettaja ilmoittaa lisäkapasiteettibussin lähtevän aseman edestä ja kehottaa ihmisiä siihen suuntaan. Ehkä joku lähteekin. Äkkiä ajateltuna lisäkapasiteetti vaikuttaa asiakkaitten palvelemiselta ja on varmasti sitäkin. Samaan aikaan se tuntuu  matkustajien kusettamiselta: kun olet ostanut lipun, jossa luvataan tunnin matkia Vilppulaan ja päädyt bussiin, joka jolkottaa samaa väliä puolitoistakertaisen ajan, ei se ihan oikeinkaan mene. Nyttemmin VR sentään myöntää, että heidän on vaikea laskea kiskobussin matkustajamääriä ostettujen lippujen mukaan, koska junaa käyttävät myös Tampereen kaupunkiliikenteen lipulla matkustavat Orivedelle menijät ja itseni kaltaiset kausilippulaiset, jotka eivät näy missään, paitsi junassa. Lisäksi ovat Ukrainan sotapakolaiset, jotka hekään eivät näy VR:n tiedoissa ja heitä on joinain päivinä Tampereen ja Vilppulan välisissä vuoroissa paljon.

”Matka taittuu. Kalle Päätalo johtaa remonttia Sarviksella.”

Mutta pääsemme matkaan ja alla on ihan kiskoja kulkeva junake. Kovin paljoa emme ole edes  myöhässä, Tampereen aseman kuulutukset ovat kertoneet milloin tämän ja milloin tuon junan olevan ”viivästynyt”. Miksi muuten nykyään ei voida puhua oikeaa suomea ja sanoa vaikkapa, että juna on myöhässä?

Matka taittuu. Kalle Päätalo johtaa remonttia Sarviksella. Tulin siitä ohi matkalla töistä asemalle. Aamulla hänellä oli kaverinsa kanssa treffit Muotialantien ja Uotilantien risteyksessä. Osaan pistää nuppineulan kartalle tarkalleen: kuljin siitä sivuitse kuusi vuotta koulumatkani polkypyöräaikana aamuin ja iltapäivin.

” Päällimmäinen syy ahtauteen on, että kyydissä on puoli Ukrainaa ja normaali perjantaikulkijasto siihen päälle.”

Oma matkustamiseni on mukavampaa kuin seisojien.  Päällimmäinen syy ahtauteen on, että kyydissä on puoli Ukrainaa ja normaali perjantaikulkijasto siihen päälle. Voisin moittia ahtaudesta VR:ää, mutta keksin siitä tarvittaessa muuta nalkuttamisen aihetta, olen jopa hyvä siinä. . Työsuojeluasioissa meitä on koulittu etsimään ongelmien juurisyitä. Sitä ihan samaa opettelin tietysti yliopistossa opiskellessani historiaa. Kun Puustinen jää sateisena iltana auton alle lähdettyään ostamaan kioskilta tupakkaa, on juurisyyssä miettimistä. Johtuuko tapahtunut sateesta, auton mahdollisesta ylinopeudesta, Puustisen tupakoinnista tai siitä, missä hän sattuu asumaan ja millä puolella katua kioski tulee könöttäneeksi. Tämän iltapäivän ahtauden juurisyy on VR:n sijasta kenties naapurimaamme johtajaa ja häntä tukevaa kansaa, joiden temuamisen seurauksena tässä junassa nyt on ukrainalaisia pakolaisia. Tähän ei tarvitse nyt kenenkään sanoa, että Ukrainan sodan juurisyitä voi olla satojen vuosien takanakin. Jotenkin sitä aavistelen sanomattakin.

” Hänessä ja hänen olemisessaan siinä on jotakin, mikä sanoo: nuori Suomi on tässä. Ja tavalla, jota en yritäkään avata tähän sanoiksi, siinä on jotain levollista ja rauhoittavaa.”

Minua vastapäätä istuu varusihminen armeijan kamppeissa. Hän lepäilee silmät kiinni, ehkä uni on jäänyt koulutuksessa vajaaksi. Kaavailee kenties jotakin lomaan sisältyvää mukavaa tekemistä.  Häntä on hyvä katsoa. En viittaa siihen, että pidän istujaa naisena. Hänessä ja hänen olemisessaan siinä on jotakin, mikä sanoo: nuori Suomi on tässä. Ja tavalla, jota en yritäkään avata tähän sanoiksi, siinä on jotain levollista ja rauhoittavaa. En ole millään tavalla militaristi, mutta nyt hänen takkinsa olkaan neulottu tasavallan lippu saa minut liki herkistymään.

”Elämä emuloi Haapamäen rataa. 

Suuret ikäluokat poistuvat Vilppulassa.”

Olen kirjoittanut Haapamäen radasta monessakin kirjassa. Kesällä Katri Ikosen, Matti Kivilahden ja Tomi Voroninin kanssa julkaisemani, itse toimittamani teos Orkidea onneksi: sanoja kuvitellulle runoilijalle on yksi niistä. Siihen sisältyvä osio Kiskot on paitsi valitusvirsi kotikyläni eri tavoin tappiollisesta poljennosta myös sanaläjä, jonka useat lauseet ovat olleet tälläkin perjantaimatkalla totta. Alkaen siitä, että kiskobussi on saatanan täynnä niin kuin pääsiäispäivän iltavuyoro Tampereelle tekstissäni. Lähes kaikkea on ollut päällä, vain konduktööri ja pussyriot ovat puuttuneet. Myös se kirjassa sanottu toteutuu, että suuret ikäluokat tyhjenevät Vilppulan asemalle. Alkaa paikallinen joukkoliikenne: asema-aukio on täynnä yksityisautoja, jotka noukkivat kyytiinsä yhden tai kaksi matkustajaa. Oma gerimobiilini on parkissa aukean Kuutolan puoleisella sivulla. Nousen siihen yksin ja ajan kotiin yksin.

”Ajattele nyt, että pelataan jotain ottelua ja sitten Jumalaksi kutsuttu taho kaikkine voimisineen on toisen joukkueen puolella. Ei siitä reilua peliä silloin synny.”

Tekstisarja Kiskot päättyy tämän blogitekstin otsikon kahteen lauseeseen. Jotkut kirjan harvoista lukijoista (kirja on sen verran marginaalinen, että paikallinen kirjastokaan ei ole katsonut tarpeelliseksi hankkia sitä, paikallislehteä asia ei kesällä kiinnostanut) on tulkinnut lauseet loppukevennykseksi. Itse asiassa ne ovat kirjoittajalleen kaikkea muuta. Edellinen lause kuvastaa sitä, miten olen löytänyt vuosia jatkuneista  junamatkoistani jatkuvasti syvenevän elämän kuvan: kaikkea voi tapahtua, mikä tahansa voi mennä toisin kuin on tarkoitettu – joskus reistaa kalusto ja toisinaan rata. Lauseen ”Jumala kannattaa Tapparaa” osalta olen velkaa ystävälleni Harri Mölsälle, ankaralle Ilveksen miehelle. Pohjimmiltaan se kuvaa ehkä epäreiluimmalta tuntuvaa asetelmaa, minkä eteen ihminen elämässään voi joutua. Ajattele nyt, että pelataan jotain ottelua ja sitten Jumalaksi kutsuttu taho kaikkine voimisineen on toisen joukkueen puolella. Ei siitä reilua peliä silloin synny. Tosielämässä lausahdus tuo mieleeni ihan muita tilanteita kuin urheilun. Asioita, joita kuulen työkseni toistuvasti, ja joista loppukevennys on kaukana. Jotakin sellaista on läsnä myös junan tullessa Vilppulaan ja ukrainalaisen pakolaisen noustessa kanssani smamaa matkaa pois junasta. Eihän siinä mitään reilua ole, että hän nousee tänä perjantaina junasta täällä. Oli asian juurisyy sitten mikä tai kuka tahansa.

 

Kirjaa Orkidea onneksi: sanoja kuvitellulle runoilijalle saa ostaa verkkokaupoista. Paperisena ja e-kirjana.

 

”Jotakin sellaista on läsnä myös junan tullessa Vilppulaan ja ukrainalaisen pakolaisen noustessa kanssani smamaa matkaa pois junasta. Eihän siinä mitään reilua ole, että hän nousee tänä perjantaina junasta täällä. Oli asian juurisyy sitten mikä tai tahansa.”