ERÄÄN JUNAMATKAN ANATOMIAA

Päin nousevan Suomenselän reunaa

 

Erään junamatkan anatomia valottaa konkreettisesti sitä, mistä asiakaskokemus syntyy.Torstaina 24.11.2022 matkustin Oulusta Vilppulaan. Ostin lipun Oulusta 16.11. lähtevään pendolinoon. Kuuden jälkeen lähtevällä intercitylläkin olisin kerinnyt vaihtoyhteyteeni Tampereella, mutta en viitsinyt jäädä notkumaan Pohjois-Pohjanmaalle. Sain lipun lemmikkieläimille sallittuu vaunuun, mikä tasapainotti hyvin Oulun reissuani: menomatkan tiistaina olin taittanut leikkivaunussa. Tuttavani sanat osoittautuivat silloin taas tosiksi: ”Kokemukseni mukaan ne ovat koko junan rauhallisimpia paikkoja. Muutama lapsi laskee liukumäkeä ja sitten siellä on niitten lasten äitejä, jotka ovat niin väsyneitä, ettei heitä kiinnosta mikään riekkuminen tai matkapuhelimeen kailottaminen.”

Mutta paluumatkalle siis torstaina klo 16.11, ajassa. Lemmikkivaunussa on sen verran väljyyttä, että saan istua ikkunan kyljessä ja viereinen paikka jää tyhjäksi. Matkaseurana on myös koiria, mikä lisää kodikkuutta. Konduktööri on leppoisa miesoletettu, joka kertoo, että ennen Seinäjokea pysähdymme melkein kaikilla asemilla. Tämä vuoro pidättää tosiaan ensimmäisen kerran jo Kempeleessä, Vihannissa ja Ruukissakin seishdetaan ja sitä rataa. Välillä ollaan seisahduksissa useampia minuutteja. Tällöin konduktööri kertoo, että jos joku haluaa käydä haukkaamassa happea, siihen on aikaa. Kyse ei tietenkään ole aivojen virkistämisestä ulkoilmalla, vaan tupakin kiskaisemisesta.

Ei lähde

Saavumme Tammerkosken kylään jopa etukenossa. Minulle jää odotteluaikaa tunti ja kaksikymmentä minuuttia ennen kuin tämän illan H429 lähtisi Haapamäen rataa kohti Vilppulaa ja päin nousevan Suomenselän reunaa. Paitsi ettei se  lähde. Asemahallin taulu kertoo kolmella kielellä, että juna on tänään korvattu bussilla. Syytä ei kerrota, vaikka kyllähän minä sen tiedän. Jokin paikka Dm12:ssa on taas levinnyt. VR:n mukaan kalusto on vasta käyttöikänsä puolivälissä eli mitähän sitten, kun alkavat ikääntyä. Luultavasti kaluston hankinnasta aikanaan vastannut ihminen on saanut maan tavan mukaan jonkin bonuksen oivallisesta valinnasta.  Käyn aina avoimessa S-myymälässä ja jään odottelemaan.

"Koska kotipaikkakunnallani ei ole joukkoliikennettä joudun myös säätämään puolisoni aikataulua."

Vuoromme lähtöaika on 22.07. Hakeudun hyvissä ajoin ulkosalle aseman eteen vartoilemaan. Bussi saapuu lopulta paikalle 22.08 ja pääsee lopulta matkaan 22.16. Yhdeksän minuuttia tuntuu vähäiseltä, mutta juna-aikataulussa se olisi jo paljon. Jos kyseessä olisi pääkaupunkiin menevä juna, VR kiiruhtaisi jo ilmoittamaan, että juna on viivästynyt. Mahdumme sentään, autoon jää ehkä kaksi vapaata paikkaakin. Olen vielä Oulussa ajatellut olevani kotiasemalla 23.07, mutta saapuessani kello on 0. Tämän päivän myötä vuoden alusta Tampereen ja Vilppulan välillä käyttämäni aika, joka ylittää aikataulussa ilmoitun on aika tarkalleen 18 tuntia. Eihän se ole vasta kuin vähän yli kahden työpäivän verran.

"Aika kuluu, mutta se myös nopeutuu."

Koska kotipaikkakunnallani ei ole joukkoliikennettä joudun myös säätämään puolisoni aikataulua, Hän nimittäin tulee hakemaan minut asemalta. Harmittaa, kun tiedän, että hänen on oltava perjantaiaamuna Pihlajanmarjayhtiössä sorvaamassa terveydenhoitotyössä kello 8. Minä jään lomalle. Pitkä matka tekee myös tekosensa: viitisen tuntia Oulusta ja sitten myöhässä lähtevällä korvaavalla bussilla tunti ja kolme varttia Vilppulaan saa aikaa sen, että jos matkustuskokemukseni Oulusta Tampereelle oli 5/5, loppumatka laskee kokonaisuusarviointini lukemaksi 0/5. Tosin olen varsin hyvin tietoinen siitä, että VR:lle minun matkustajakokemukseni on asia, joka ei heitä kiinnosta. Haapamäen radalla ei kokemukseni mukaan kulje heidän mielestään tärkeitä matkustajia.

Aika kuluu, mutta se myös nopeutuu. Torstaina matka bussilla tyhjiä teitä Tampereelta Vilppulaan vie 45 minuuttia kauemmin kuin se olisi vienyt junalla. Perjantaina VR tiedottaa lisäkapasiteettibussista vuorolle H427 klo 16.16 välille Tampere-Vilppula väliasemien kautta ja ilmoittaa, että matka-aika on 20-25 minuuttia pitempi kuin junan. Sen verran olen välin kulkenut myös bussilla, että tiedän tuon 20-25 olevan täysin mahdoton. Arvostan viestintää, jossa välitetään oikeaa tietoa, eikä keskitytä siihen, miten asiat saataisiin näyttämään mahdollisimman vähän huonolta. Sen junan viivästymisenkin sijasta voisi minusta puhua myöhästymisestä.  Aika moni haasteellinen asiakin on oikeasti vaikea.

"Tärkein asema ihmiselle on se, mihin pitäisi päästä tai miltä nousta kyytiin. Minulle kaksi tärkeintä asemaa ovat Tampere ja Vilppula. Tampereelle pääsee monesta suunnasta  tärkeitten ihmisten junilla. Vilppulaan kulkee vain tämä rupusakin puskalinja."

Aamulehdessä puhallettiin alkuviikosta Tampereen ja Helsingin välisen junaliikenteen ruuhkaisuudesta. On totta kai tärkeää, että pääkaupunkiin  pääsee sujuvasti aamuisin, kun sinne on mentävä. Samaan aikaan on kuitenkin totta se, että ihmiset vaikkapa Haapamäen radan varresta menevät junalla yhtä lailla tärkeille asioille. Minäkin menen joka arkiaamu töihin, joihin pitäisi päästä siihen mennessä, kun työpäivä alkaa. Lääkäriinkin ihmisten pitää mennä silloin kuin vastaanotto on – usein aamulla eikä sitten, kun kerkiää paikalle.

VR:n lippuautomaatissa mainostettiin aikoinaan, että pikavalinnalla saa liput tärkeimmille asemille. Tärkein asema ihmiselle on se, mihin pitäisi päästä tai miltä nousta kyytiin. Minulle kaksi tärkeintä asemaa ovat Tampere ja Vilppula. Tampereelle pääsee monesta suunnasta  tärkeitten ihmisten junilla. Vilppulaan kulkee vain tämä rupusakin puskalinja. Kohta lähden taas katsomaan, kuinka se tänään nielee Haapamäen radan kiskot. Niitä junat ovat kulkeneet jo 140 vuotta.