Siirry pääsisältöön

 

EI SIITÄ EHJÄÄ SAA

”Jonain huonounisena yönä yli kuusikymppinen laskee elämän tilikirjan merkintöjä ja jää miinukselle. Virheet vaivaavat enemmän kuin onnistumiset ilahduttavat.”

Laskiaissunnuntai meni ja -tiistai. Kirkkovuodessa alkoi pääsiäistä kohti viettävä paastonaika. Sen alkajaisiksi tarkastelin huonounisena yönä elämääni ja tein havainnon, jonka voin tehdä ihan missä kohdin vuotta tahansa: ei minun elämästäni ehjää saa. Enkä puhu päätäni tai jalastani.

”Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa. Aina ei ole osannut, on ollut ajattelematon, harkitsematon. Nuorempana piti päteä.”

Noin yleisesti ottaen vähän väliä jokin on mennyt pieleen. Olemisessani isänä, aviopuolisona, isoisänä ja niin edelleen on tuon tuosta ollut toivomisen varaa. Työelämässä olen epäonnistunut monituisia kertoja  seurakuntapappina, vankeinhoidon palkkarullissa, sairaalapappina ja työnohjaajana. Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa. Aina en ole osannut, olen ollut ajattelematon, harkitsematon. Nuorempana piti päteä. Tilanteet ovat joskus olleet sellaisia, ettei niissä parhaalla tahdollakaan ole mennyt hyvin, eikä aina ole ollut sitä parasta tahtoakaan.

”Järkeni ei tarvitse Jumalaa, mutta minä tarvitsen armoa. Ilman sitä elämä ei tule tasapainoon.”

Kaksi itsestäni löytyvää ominaisuutta eli älykkyys ja verbaalinen lahjakkuus ovat joskus vaarallinen yhdistelmä: tulee tuottaneeksi särmikkäitä lauseita, nokkelia sanailuja tai kyseenalaista huumoria.  Ikääntymisen myötä ihminen onneksi oppii, minäkin.

Jonain huonounisena yönä yli kuusikymppinen laskee elämän tilikirjan merkintöjä ja jää miinukselle. Virheet vaivaavat enemmän kuin onnistumiset ilahduttavat. Omalla vähän sinne päin olevalla mielialailmastollani ja  vuoden 2018 aivokolhun jättämällä alttiudella mielen kirvelemiseen se ei aina ole kivaa. Mieluummin katselisin unta odotellessaan toisenlaista aikuisviihdettä.

Taidetaan olla tässä kaikki samassa veneessä: ei kenenkään elämä ole särötön suoritus. Ei kyllä suoritus muutenkaan. Mutta vain itsestään ihminen voi vastata.

”Tarvitsen armoa selviytyäkseni, siinä huonounisen yön lopputulema. Jos armo sitten auttaisi minua kasvamaan armolliseksi ja sitä kautta löytäisin ehkä lahjoista suurimman: armollisuuden itseäni kohtaan.”

Kristittynä mietin paastonajan myötä armoa ja armollisuutta. Herran siunauksen pyyntöä, että Jumala olisi minulle armollinen. Järkeni ei tarvitse Jumalaa, mutta minä tarvitsen armoa. Ilman sitä elämä ei tule tasapainoon. Ei miinuksia kuitata tekemällä hyvää.

”Sitä kohti.”

Tarvitsen armoa selviytyäkseni, siinä huonounisen yön lopputulema. Jos armo sitten auttaisi minua kasvamaan armolliseksi ja sitä kautta löytäisin ehkä lahjoista suurimman: armollisuuden itseäni kohtaan.

Vähän luulen, että tämä on yksi meidän ihmisten peruskysymyksistä uskostamme, uskonnostamme tai muusta elämänkatsomuksestamme riippumatta.


Kerran ehjä ihminen, lauletaan virressä 511. Sitä kohti.

Kommentit

  1. Masha22. helmikuuta 2024 klo 7.10

    Kyllä tällaiset pohdiskelut ovat tarpeen meillä jokaisella ja yön hiljaiset hetket virittävät tähän parhaiten. Näitä onnistumisia on elämässä, mutta jostakin kumman syystä ne epäonnistumiset ovat päällimmäisinä. Verbaalinen lahjakkuus ja älykkyys ruokkii olemaan nokkela ja onko se mahdollisesti itsekorostusta? Armollinen pitää kyllä olla itselleen ja muille, kun täydellistä ei itsestä saa, vaikka mitä tekisi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää