Paarlahden leveydeltä

 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuutta tuo se, että ot

  VUOSILIPUN ALKU Juna kulkee elokuussa tai ainakin jokin liikkuu Identiteettini loksahti taas paikoilleen 23.8, kun uusi vuosilippuni Vilppulan ja Tampereen välisille junamatkoille astui voimaan. Edellisellä lipulla tein 389 matkaa, nyt aloitin taas nollasta. Kesällä kitkuttelin muutaman viikon lipuilla, jotka ostin halvalla jo vapun kieppeissä. Lähes jokaisen onnistuin käyttämään. Mutta kausilippu asettaa sieluni paikoilleen ja tuo tarvitsemani matkustamisen vapauden. Uudella kausilipulla matkustaminen alkoi hyvin. Ensimmäinen (se kallis) matka kiskobussilla 420 Vilppulasta Tampereelle perjantaiaamuna sujui ilman vastoinkäymisiä. Yllätyksekseni havaitsin myös Tampereen rautatieaseman raiteilta 4 ja 5 eteläisempään asematunneliin laskeutuvien liukuportaiden liukuvan. Kyllä kelpasi. ” Kuljettajan kuulutus kertoi hänen kokeneen tilanteen aikaisemminkin.” Seuraavan kerran nousin junaan myöhään perjantai-iltana. Kiskobussi 429 lähtee aikataulun mukaan kello 22.07 Tampereelta Haapa

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp

  JA PINK FLOYD VUONOLLA SOI   Bubbi Morthens : Kalakämppä. Runoja. Suomentanut Tapio Koivukari (Atrain & Nord 2024).   ”kuljettimen kitinä muistuttaa pink floydin moneya valonheittimet fileeraavat pimeyttä” En ole kuluneena kesänä juurikaan matkustellut, tai oikeastaan olen. Kävin juuri Islannin Länsivuonoilla. Bubbi Morthens (s. 1956) on Islannin tuinnetuimnpia muusikkoja, jonka vuonna 2017 ilmestynyt ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Kalakämppä vei minut sinne ihmettelemään ja vaikuttumaan. Bubbi ei ole kalastajan poika, ei kotoisin kalastajakylästä, vaan lähtöisin reykjavikilaisesta taiteilijaperheestä ja käynyt tansdkalaista sisäoppilaitosta. Hänen taustansa on monikansallinen: kuivanveistäjäisä oli puoliksi norjalainen, puoliksi islantilainen, äiti tanskalainen. Vuonna 1976 hän päätyi Islannin Länsivuonoille töihin kalatehtaaseen ja asumaan sen asuntolaan. Edellä oleva käy ilmi Koivukarin tiiviistä esipuheesta teokseen. Kokemus Länsivuonoilla oli Bubbille jäl

HEINÄKUUN MAKSIIMI ”Kesä jatkuu Paarlahden leveydeltä.  Poetic licence vallitsee.”   ” Jäminkipohja on kylä Ruoveden kunnassa, Pirkanmaalla. Tämän kirjan Jäminkipohja muistuttaa tuota vähäistä seutua monessa. Vietin siellä lapsuuteni kesät ja jotakin omistan siellä tänäkin päivänä. Lopulta tässä kuvattu Jäminkipohja on kuitenkin päässäni oleva valtakunta, osa tekstiuniversumia, jossa olen aina omalla maallani. Viime kädessä kysymys on runoissa äänessä olevan puhujan tarinoimasta fiktiosta. Monella runoista on toki siteensä elettyyn ja tapahtuneeseen, mutta kaiken yllä makailee vastaan väittämätön poetic licence. ”   Näin kirjoitan kirjani Jäminkipohjan maksiimi: kollaasi (BoD 2020) päätössanoissa. Sanojen kirjoittamisesta on kulunut neljä vuotta, mutta edelleen Jäminkipohjan maksiimi paljastaa elämän perimmäisen tarkoituksen. Elämä pitää ylittää kuin pelto: nyt olen tässä ja tuosta lähden menemään eteenpäin.   Edelleen on se Jäminkipohja, joka löytyy kartalta ja se, jota ei löy

  389 KERTAA HAAPAMÄEN RATA Merkintöjä ratapäiväkirjasta 2023–2024 Heinäkuun kymmenentenä armon kesänä 2024 tunnen oudon olon: ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen minulla ei ole voimassa olevaa junalippua Vilppulan ja Tampereen välille. Heinäkuussa 2023 voimaan astunut vuosilippuni lopetti pätemisensä tiistaina. Uuden ostan vasta elokuussa. Toivottavasti vielä neljä kertaa teen tuon ostoksen. Lippuni oli voimassa 4.7.2023-9.7.2024. Hieman vuotta pitempi aikaväli selittyy sillä, että lipun voimassaoloa pidennettiin pariin kertaan viime talven poliittisten lakkojen takiaLipun voimassaoloaikana minulle kertyi 389 matkustuskertaa Vilppulan ja Tampereen välillä. Useimmiten kuljettiin rataa, jokusen kerran kantatietä 58, tuota Suomen pisintä täyttymätöntä rakkautta. Vuodet 2023 ja 2024 ovat olleet huomattavasti kohtuullisempia junamatkustajalle kuin niitä edeltänyt aika: vuonna 2022 itselleni kertyi hiukan yli 24 tuntia aikataulussa luvattuun verrattuna ylimääräistä matkustamisaikaa,

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä

  JUHANNUSKUVIA  Pelastustie. Yhä se kukkii, Journalisti. Keskikesän valo. Pyhäjärvi ja tie kotiin.  Poimintoja ajopäiväkirjasta. Juhannus oin mielestäni vähän kuin heinäkuu: ylimainostettu lomailun ja vapailun ajankohtana. Itselläni tämän vuoden juhannus meni töissä ja hyvin meni. Sairaalapappia ei tarvittu kohtuuttoman usein, mutta jonkin verran kuitenkin. Lisäksi tapasin monta tuttua potilasta, joiden luona olin luvannut käydä, jos suinkin kykenisin. Se varaus pitää aina tehdä, että voin joutua osalliseksi asioihin, jotka on asetettava muun edelle. Laskeskelin pilanpäiten, että tämä olisi jonkin tasataulukon mukaan viimeinen työjuhannukseni: toivon, että juhannusta 2029 en enää ole palkkarullissa. Edellisen kerran olen ollut juhannusvuorossa vuosina 2020 ja 2018, joten senkin puolin voisin hyvin laistaa jatkossa keskikesän löysistä. Ensi juhannus meneekin kesälomaillessa, jos elämä tai maailma ei kaadu ennen sitä. Mutta ehkä ilmottaudun vielä vapaaehtoiseksi niin kuin tänä vuonn

  KIRJASTON KÄYTTÄMISEN JÄRKIPERÄISESTÄ SUUNNITTELEMISESTA ”Nämä ovat ensimmäisen maailman ongelmia, mutta silti. Joskus ihan vähän verovelvollisena valitan, en usein enkä paljoa.” Kesäkuisena arkivapaana jalkapallon EM-kisojen aikaan tulen miettineeksi kirjaston käyttämisen järkiperäistä suunnittelemista. Pohdiskelu saa alkunsa havainnosta, että minun pitäisi tänään hakea kirjastosta Tex Willer -albumi, jonka tilasin vaimoa varten seutulainana jostain pirkanmaalaisesta kirjastosta, saa nähdä mistä se on tullut. Kirjasto on lähellä kotiani, matkaa on 200-300 metriä. Tänään suunnittelun pontimena on ensisijaisesti se, että Romanian ja Ukrainan välinen jalkapallo-ottelu alkaa klo 16 ja silloin aion istua vastaanottimen ääressä. Ennen sitä on käytävä kirjastossa. Kirjastossa käymisen ei pitäisi olla suuren suunnittelun asia, mutta minun kohdallani ja minun lähikirjastoni osalta se on. ”Ennen vanhaan yksi elämän nautinnoista ja varsinkin kesäloman alkaessa oli se, että menin kirjasto