Paarlahden leveydeltä

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude

  ENSIO NIEMINEN JA KADONNEEN KÄSIKIRJOITUKSEN TAPAUS Kirj oittajan vuosi kulkee päätökseensä   Vuosi 2023 jää elämäni annaaleihin ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, että täytin kuusikymmentä vuotta. Toinen se, että vuoden 2013 jälkeen se on ensimmäinen, jolloin en ole ollut tekemässä yhtään julkaistua kirjaa. Saavutus sekin. Mainitut kaksi merkintää historian lisälehdillä liittyvät myös vähän toisiinsa. ”Kirjan käsikirjoitus on todistettavasti olemassa, pituutta sillä on jossain sadan ja kahdensadan sivun välillä.” Tarkoituksenani oli juhlistaa tasavuosipäivääni kirjalla. Sen käsikirjoitus on todistettavasti olemassa, pituutta sillä on jossain sadan ja kahdensadan sivun välillä. Se valmistui maaliskuussa kivulla ja tuskalla. Niiden syynä oli päällimmäisenä helmikuussa murtunut jalkani, joka tuotti kaikenlaista riesaa. En esimerkiksi voinut istua puolta tuntia pitempään työpöytäni ääressä, koska jalkaan tuli turvotusta. Viimeiset merkinnät käsikirjoitukseen tein läppä

  REILU RUOVESI ” Mutta kiitos siis Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle siitä, että ilmoittivat hintojen korottamisesta. Ja ystävällisin terveisin.” Ruoveden kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaana sain äskettäin kyseisen puljun johtajan Marko Riihimäen allekirjoittaman kirjeen: ”Teknisen lautakunnan päätöksen (31.10.2023 § 97) mukaan kunnan vesihuoltolaitoksen perusmaksuja korotetaan 1.1.2024 alkaen 20 % ja käyttömaksuja 10 %. Käyttömaksujen korotus koskee talousveden ja jäteveden kulutusmaksuja.” ” Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai muuttumisesta, vaan korottamisesta. Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin.” Täydet pisteet Ruoveden kunnan vesihuoltolaitokselle tästä. Teksti on selkeää ja siinä puhutaan asiasta ihan oikealla nimellä. Ei hinnan tarkistamisesta tai   muuttumisesta, vaan korottamisesta . Aikuisille ihmisille on oikein minusta kertoa asioista näin. Kun kuuntelen tuon tuosta VR:n

  VIIMEINEN VITONEN? ”Katselen kuusikymppisenä elämääni levollisesti.” Vietin aiemmin syksyllä syntymäpäivää. Niin on ollut kaikki nämä vuodet. Ikäni kertovan luvun ensimmäinen numero vaihtui tällä kertaa, mutta se ei merkinnyt  laadullista hyppäystä. Jätin juhlimisen väliin, en pitänyt sitä tarpeellisena. En kaivannut (enkä kaipaa) onnentoivotuksia, vaikka tiedän tarvitsevani sitä lajia vuosi vuodelta enemmän. Jossain vaiheessa kyllä ajattelin, että tapahtumaa olisi voinut juhlistaa kirjalla, mutta nyt ei ollut kirjaa millä juhlistaa eli se siitä. Lasten, lastenlasten, vävyjen ja vaimon kanssa vähän syötiin ja naukattiin päälle hyvät kahvit. ”Tampereen piispan onnittelu tuli puolitoista viikkoa myöhässä. Osuuspankki tasapainotti asian muistamalla omistajaansa pari viikkoa etuajassa.” Kuusikymppinen Satumaapoika sai olla rauhassa. Kymmenen vuotta sitten sekä Aamulehti että Keskisuomalainen tekivät hänestä syntymäpäiväjutun. Emerituspiispa Yrjö Sariola soitti ja onnitteli. Ny

NIIN SE ON VÄLILLÄ MENNYT Yhden juhlamatkan anatomiaa   Minulle on kasaantunut lokakuuhun kaikenlaisia vuosipäiviä ja kun kaverinikaan kohdalla ei ole aivan toisin, päätimme juhlistaa syksyä 2023 juhlavalla olemisella Tampereella. Tampere itsessään on aina yhden messun arvoinen ja minulla muutamia satoja kertoja vuodessa myös palkkapussin, joten sinne. Itse lähdin jo sianpieremän aikaan junaan H420. Aloitin päivän tutustumalla Taidekaupungin rautatieasemalla taiteeseen. Se ei ollut anniltaan kovinkaan uusia uria avaavaa, mutta oma elämänläheisyytensä siinä oli. Tulkoon päivästä aurinkoinen. Kaveri körötteli iltapäivällä junalla H424, johon nousi Vilppulasta noin 40 matkustajaa. Keskustapuoluelainen liikenneministeri Anne Berner yritti muutama vuosi sitten lopettaa koko liikennöinnin. Muistan asian aina, kun Kepu mainitaan. Aamu Taidekaupungin asemalla: tulkoon päivästä aurinkoinen. Tarkoituksenamme on ollut alunperin  nauttia juhlallinen ateria Koskikeskuksen Golden Raxissa koht

  ÄMMÄN HANSKAT JA MUUTA ELÄMÄÄ JUNISSA, SAIRAALASSA JA SIINÄ KULMILLA Kuusi uutta kirjoitelmaa, joita niitäkin  luulin ensin fragmenteiksi   Kristillinen apuraha ”Kuvat tästä tutkimusmatkasta täyttivät vähitellen Stellerin mielikuvituksen, kanttorin pojan, jolla oli kaunis tenori ja jolle oli myönnetty kristillinen apuraha” - G.W. Sebald : Luonnon mukaan. Perusruno. Suom. Kari Aronpuro (Palladium-kirjat & NTAMO 2022)   Millainen on kristillinen apuraha ja myöntääkö sen Jumala vai Kirkkohallitus, jolloin se ei ehkä olekaan kristillinen? Jumalakin voi saada vaikutteita juutalaisuudesta ja ties mistä sallivuudesta. Se on valitettavaa.   Viittaako kaunis tenori tässä äänialaan, jonka haltijalla on taipumuksena saada oopperassa sankarin rooli vai vihjaus kirkkomuusikonpojan mahdolliseen homoeroottiseen suuntautumiseen? Asiaa on syytä tarkastella ja mitä Luther olisi sanout tähän. Tällaisten miettiminen katsotaan virkaehtosopimuksen mukaan työajaksi, jollei siitä makseta eri

  TILAA Kuusi kirjoitelmaa,  joita luulin fragmenteiksi   Luulin kirjoittaneeni muistikirjaani fragmentteja. Eivät ne olekaan. Afrostikko Markku Envall kertoi asiasta Suomen aforistiyhdistyksen kevätkokouksessa, joka pidettiin kesällä.  ”Fragmentin ero aforismisarjaan nähden on Envallin mielestä lähinnä ladonnallinen: kun sarjasta jätetään tyhjät rivit pois, saadaan fragmentteja”, raportoitiin yhdistyksen nettisivuilla. Jotakin nämä ovat. Ehkä näisä ollaan matkalla. Vilppulan kirkko Melkein Kirkkaat valot, kaupunki. Melkein kaikki on mahdollista. Steve Vai soittaa sähkökitaraa! Ostamme maansiirtokoneita! Sataa Hatanpään valtatielle. Melkein kaikki on täällä. Soita ja tilaa! Melkein Venetsia illalla, aamulla ja asemalla. Fandango! On tärkeää, että ihmiset puhuvat toisilleen. Minä ja mustapartainen mies kommunikoimme junassa. Se tapahtuu täältä katsottuna ennen Juupajokea. Mustapartainen mies kysyy, onko vastapäisellä istuimella oleva sanomalehti minun. Kiellän. Hän tieduste

  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin

  ELÄKÖÖN PYSYVYYS KAIKEN KESKELLÄ ”Kun muutin Vilppulaan vuonna 1991 sen päätaajama oli lännenkylä: keskeisraitin varrella oli parikin pankkia ja saluuna.”   Perjantaiaamu. Ajan Mänttä-Vilppulan Mäntästä   Vilppulan asemalle niin kuin työaamuina ajan. Alkumatkasta tie on päällystetty uudelleen ja se on kuin pöytää. Ei ole kauaa. Kohta on taas kariesta kaikilla pinnoilla. Vilppulan reikä. The hole of Vilppula. A-luokkaa. Kurvaan kie roliittymästä Vilppulan taajaman pääkadulle, jonka joku irvileuka nimesi aikoinaan kunnanjohtajan mukaan Esa Ranta Avenueksi. Oikea nimi on tietysti Keskuskatu. Oikealle jää entinen kunnantalo, brutaali ylipainoinen betonimöhkäle. Kun muutin Vilppulaan vuonna 1991 sen päätaajama oli lännenkylä: keskeisraitin varrella oli parikin pankkia ja saluuna. Oli myös T-market ja Tenna, joka sitten muuttui Valintataloksi, sen yläkerrassa kirjakauppa. Meiran leipomo oli juuri muutama kuukausi aikaisemmin purettu tontilta, joka on nykyään torialueena. Pukimossa m

  MAANANTAIPÄIVÄ HAAPAMÄEN RADALLA ”Kiskobussit ovat viime aikoina toimineet aika lailla hyvin (koputan päätäni tässä kohdin).” On maanantai myrskyn alla, mittarissa lämpöä liki kolmekymmentä astetta. Kiskobussi Tampereelta kello 16.16 Keuruulle on täynnä. Ihmisiä on enemmän kuin istuimia, taitaa olla joku koirakin seassa. Dm12-kiskobusseissa on muutama matkustajaa ilahduttava ominaisuus. Yksi on se, että rakkineissa ei ole ilmastointia. Kuumana kesäpäivänä pitäisi melkein ottaa vihta mukaan. Tuuletus tapahtuu avattavien ikkunoitten kautta ja siinä toiminnassa on se huono puoli, että siinä missä ulkoa puhkuva tuuli ainakin lykkää lämpöhalvausta, sama viri huolehtii siitä, että päivittäin matkustavalla on viimeistään loppuviikolla kurkku karheana ja niskassa pakotusta. Valintoja pitää siis tehdä ruton ja koleran välillä. Esiaste Keskustelen pappisystäväni kanssa aiheesta tällä viikolla. Päädymme ajatukseen, että kesäinen kiskobussimatkustaminen rohkaisee vieroksumaan kuumia paikkoja muu